Pue sanoiksi

The Object of My Affection, Far from heaven & Evolution

Siinäpä se päivä menikin, elokuvien ja puheluiden siivittämänä. Kyllähän sitä ranskaakin tuli vähän luettua (hate the est-ce-que -rakenne), mutta ei sitä keskittymistä pitkään kestänyt. Päässäni on aivan liikaa ajatuksia, hulluksihan tässä tulee. Ajatuksia laidasta laitaan, believe me when i say this, päässäni on sellaisia ajatuksia jotka eivät sovi lainkaan toisiinsa. Ota nyt sitten selvää itsestään.

Mutta kuitenkin, olen löytänyt Julianne Mooren. Mahtava näyttelijä, kaunis nainen ja ihana ihminen! En tiedä miten olen pystynyt välttymään tältäkin ihanuudelta.


Päivässä on aivan liian vähän tunteja, varsinkin jos on valvonut edellisenä yönä ja herännyt aamulla vasta 11.45, joka on ihan tajuttoman myöhään minulle. Tavoitteenani oli lukea uskonnon ja fysiikan koealueista puolet, mutta arvatkaapas vain huvikseen luinko kumpaakaan. Uskonnon alue on noin 160 sivua ja fysiikan kirjaa en ole edes kehdannut vielä avata, tulkoot sekin sitten koepäivää edeltävänä yllätyksenä. Kunhan edes pääsisi läpi siitä kurssista, niin ei tarvitsisi vahingossakaan sietää Taivaista yhtä kurssia enempää.

Haluaisin aloittaa jo erään kirjeen kirjoittamisen, jossa selvittäisin erään henkilön tärkeyden nykyisessä elämäntilanteessani. Mutta ongelmana on, miten pukea tunteeni ja ajatukseni sopiviksi sanoiksi, ilman että aiheuttaisin hirmuista sekaannusta ja kitkaa välillemme. Se tulee siis olemaan melko vaikeaa. Mutta enköhän minä hirmuisen hienoilla englannin kielen taidoilla selviä siitäkin, kai?

Jos sitä katsoisi vielä yhden elokuvan. Voisin harkita jotain hulvatonta komediaa, jos se vaikka saisi minut iloisemmalle päällä, jotta saisin iloisia unia. Kyllä se siitä.