Powers keep on lyin'

Hahaa. Ahistaa jo valmiiks tuleva jakso. Ihan niin kuin olevinaan taas saisin kaikki kirjallisuusesseet ymsyms tehtyä ajallaan. Äikän opettaja vaan olettaa, että meillä ei ole esim. wanhojen viikonloppuna muuta tekemistä kuin kirjoittaa jotain sontaa kirjallisuudesta - JUU EI. :--) Okei, mutta voisi oikeasti ottaa tosissaan tämän koulunkäynnin, niin pääsen vielä joskus täältä (Suomesta) poiskin.

Fanityttöily on kivaa. Ja sallittua. Ja mahtavaa. Ja aikaavievää. Every night, before I fall asleep, I read fanfiction (MirAndy ♥). Ja jos joku ei tiedä mitä on fanfiction, google on kaveri. Tänään olen vienyt ajatuksiani pois (nälästä) kaikesta katselemalla uusia kuvia M'stä ja bloggaillut kaikkea randomia maan ja taivaan väliltä tumblrissa (google tässäkin tapauksessa on erittäin muksa kameli). Ollaan monesti yhden faniystävän (trololol, Roosa.) kanssa mietitty, että miten meidän elämä ois tyhjää ja outoa ilman näitä pieniä pakkomielteitä. Itse en ainakaan pystyisi ajattelemaan elämääni ilman M'ää - niin hölmöltä kuin se voi joillekin kuulostaa.

Wanhojen tanssit lähenee pelottavasti. Enää hmm... 10 päivää. Tänään käytiin viimeisiä tarpeellisia asioita ostelemassa äidin kanssa kaupungilla. Yksi tällainen asia oli korsetti. Mietittiin alustavasti, että mistä sellaista lähdetään etsimään ja mistä sellaisen saa edullisesti. Eksyin sitten Patricia -liikkeeseen, jossa myyjätäti ryhty heti etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Meinasin pyörtyä kun katselin niiden hintoja, 100 euroa ja silleen. Noh, menin sovituskoppiin, kokeilin erilaisia vaihtoehtoja ja sitten tapahtui ihme. Myyjä toi minulle yksittäiskappaleen, joka oli alennuksessa. Laitoin sen päälleni ja se oli täydellisen kokoinen, a perfect fit. Sitten kysyin häneltä pelon tunne sisälläni: "Noh, paljonkos tää on?" Ja sitten meinasin oikeasti pyörtyä... Hintaa oli vain 10 v*tun euroa. Öö, anteeks? Normaalihinta oli 119,90 € ja sitten se olikin vain 10 €. Juu, hyvä tuuri ja silleen.

Miusta on muuten hirveen hassua, että piratebay on estetty Elisan käyttäjiltä. Not that I would use it, but still!

Ainiin, hassu päivä koulussa. Paljon naureskelua + yksi erittäin hölömö Annastiina, tui. :--D

♥

The one thing that I still know

Neljä päivää jouluun! Ei miulla muuta.

Greetings from Frosty!

Haha, jekkujekku, totta kai miulla oli muuta. Olin koulussa tän päivän ja samalla kun istuin pulpetin ääressä tuhertaen kouluhommien parissa (not), tukahdutin luovuuttani. Pisara pisaralta, aste asteelta. Tänään olisin niiiiiiin halunnut vaan kierrellä kaupungilla ja ottaa omalaatuisia kuvia, vaikka ilma olikin harmaa ja ahdistava. Istuskella jossain puistonpenkillä ja napsia cameokuvia zuumillani (oon aina halunnut ottaa cameokuvia, mutta en ole uskaltanut, koska 1. Brightonissa kun yritin hotellin ikkunasta salaa kuvailla puistossa riehuvaa nuorisoa, niin ne huomasivat miut ja sitten hävetti astetta enemmän, joten suljin verhot ja piilottelin huoneessani hetken aikaa ja 2. pelkään saavani turpaan, jos joku huomaa minun kuvaavan häntä / heitä). Muttamutta, kohta on joululoma (jos nyt n. viikkoa voi sanoa lomaksi, kröhöm.) ja silloin on aikaa kuvailla vaikka kuinka paljon.

On muuten todella epäreilua, jos tänä vuonna ei tule valkoista joulua. Viime jouluna oli helvetilliset pakkaset ja lunta oli aivan pirusti. Muistan kyllä, kun viime vuonna menimme mökille viettämään joulua, ainakin näin oli suunnitelmissa, mutta toisinpahan kävi. Mökki ei oikeen lämmennyt meille, tuli vaan kylmempi ja kylmempi, niin roudasimme joulumme kotiin. MUTTASIIS, pääasiahan tässä oli se, että jos viime vuonnakin oli kylmyyttä ja valkeutta, niin kyllä sitä tällekin joululle voisi siunautua. Ja, koska meiän vaihtarityttöset ansaitsevat valkean joulun, koska 3/4 ei oo luultavasti nähny valkeeta joulua!!

Olin laulelemassa tänään iltapäivästä taas hyvässä seurassa, olisi vaan voinut ehkä avata ääntä ja lämmitellä, koska huomasin kuinka miun leukaperät, pään lihakset, niskat jne. rupesivat kramppaamaan. Ja se ei ollu kovinkaan kivaa.

Miun elämä on tällä hetkellä kivaa. Miun elämässä on ihania ihmisiä, joista oon todella kiitollinen ja iloinen. Mie hymyilen aina kun törmään yhteen (you know who you are). Miun elämä on okei.

My favorites: 

ps. Muokkasin ulkoasua taas mieleisekseni, tykkäättekö?

Take a little time to feel around

Haudi evribadi! Tässä minä vain tietokoneluokassa istuskelen ja datailen, koska äikän opettaja sano, että minun ei tarvitse tulla tunnille.. Ei tarvinnut kovin montaa kertaa käskeä, hehe! :-D

Eilen seurasin maailmaa.
Tänään voisin ihmetellä maailmaa.
Huomenna voisin kuunnella maailmaa.


Joo-o, töihin käy tänään tieni. Tällainen kiva, kolmen päivän työputki juuri ennen koeviikkoa piristää kummasti.. Not really. Mutta, kyllä tämä taas tästä. Odotan kyllä aivan täpinöissäni tuota ensi jaksoa. Vaikka se on erittäin rankka ja siinä on miljoonia eri lukuaineita, niin englanti pelastaa kyllä kaiken. Kerrankin aine, jossa olen oikeasti hyvä ja aine, josta saan hyviä numeroita. Ja supermukava opettajakin kaiken lisäksi! :-)

Eilen kävin piiiitkästä aikaa kampaajalla, vetäsin taas napakan polkan ja värjäsin hiuspohjan tummaksi ja muualle laitettiin paljon erittäin vaaleita raitoja. I like it! En osais enää ajatella kasvattavani näitä hiuksia pitkiksi. Ensinnäkin, jos ryhtyisin kasvattamaan se tapahtuisi liian hitaasti. Ja toiseksi päätyisin pitämään hiuksia kiinni joka päivä ja sitten lopulta leikkaisin taas polkan. That's how it usually goes.. Toki voisin ottaa yhtä runsaat ja kauniit hiukset kuin esimerkiksi Dana Delany'llä tai Julianne Moore'lla! :---)

Aamulla oli vähän sellainen "vittu-jään-nukkumaan" -olo. Argh. I need more sleep. Koeviikon jälkeen helpottaa.

Buh-bye, for now.

It's not healthy to be afraid all the time

En ole taas pariin päivään kerennyt kirjoitella, on ollut vähän koulukiireitä tässä koeviikon lähestyessä. Mutta tuota noin, voisin vaikka vähän kertoa eilisestä, joka oli melkoisen mielenkiintoinen. Olen siis Joensuun Normaalikoulun lukiossa ja täällä sitten oli sellainen pieni pommiuhka eilen. Meillä oli biologian tunti menossa, kun noin kello 13.30 rehtori kuuluttaa: "Hyvä Normaalikoulu, täällä puhuu lukion rehtori Plaa Plaaa. Pyydän opettajia pitämään oppilaat luokissa ja pysymään rauhallisina. Lisää tietoa tulee pian, mutta toivon, että kukaan ei poistuisi rakennuksesta. Mutta jos on pakottava tarve lähteä, käyttäkää rehtorin huoneen vieressä olevaa ulko-ovea." Siitä se pienoinen paniikki iski, koska a) rehtorimme äänessä oli jotain todella karmivaa ja hän puhui liian rauhallisesti, b) ei ollut mitään hajua mitä on tapahtumassa, c) meidän miespuolinen biologianopettajakin näytti paniikin merkkejä. Noh, siinä sitten jonkun aikaa jatkettiin opiskelua ja spekuloimista, mitä tulee tapahtumaan. Sitten vihdoin tuli toinen kuulutus, joka alkoi samalla tavalla, mutta jatkui sitten: "...yläkoulun uloskäynnin edestä on löytynyt epäilyttävä paketti. Poliisit ovat hälytetty ja he ovat tulossa tutkimaan pakettia." Siinä vaiheessa porukka repesi lievästi, koska viime vuonna oli löytynyt miltei samanlainen epäilyttävä paketti... Pääsimme tunnin loputtua poistumaan luokista ja sitten melkein koko lukio kokoontui ala-aulaan ja odotimme tiedotusta, että saammeko poistua rakennuksesta. Sitten kuului viimeinen kuulutus, josta saimme tietää, että poliisit tutkivat laatikkoa varoen silläkin hetkellä ja, että paketin kyljessä lukee "Hyvästi Norssi". Tuo kyseinen lause sai kyllä kaikkien karvat nousemaan pystyyn. Saimme sitten onneksi luvan poistua rakennuksesta käyttäen toista uloskäyntiä ja koulu tyhjeni kyllä aikamoista vauhtia. Erittäin mielenkiintoinen kokemus, jota en halua kokea enää ikinä uudelleen. Mutta tosiaan, kun meidän koulussamme on ollut jo kaksi "pommiuhkaa", niin miten käy jos joskus tulee tosi tapaus? Sitä en kyllä haluaisi miettiä sen enempää.

Menin sitten vähän järkyttyneenä töihin viideksi tunniksi ja kun pääsin pois niin sain tietää, että paketti oli ollut vaaraton ja se oli sisältänyt pattereita ja vanhan kaukosäätimen... Valvontakameroista oli myös nähty, että paketin oli jättänyt noin 14-15-vuotias huppupäinen poika. Jollakin kenties hieman sairas huumorintaju? - Ehei.

Tänään olisi sitten vuorossa se keikka Kemmurun lämppärinä. Can't wait! Mutta, en ole laulanut yli viikkoon keuhkoputkentulehduksen, yskän ja kurkkukivun takia, joten voin vain toivoa että keikka menisi hyvin.

Turning tables

Kauheanmoinen (onko se ees sana?) kirjoittamisen halu!!! En tiedä taas, että mistä se tuulee. Ärsyttää vaan, koska koulussa äikän tunneilla kirjoitellaan vaan kaikkea, joihin ei voi käyttää luovuutta vapaasti. Haluan vain kuunnella Mobya, istua jossain syrjäisessä kahvilassa sateella, juoda chai lattea ja naputella näppäimistöjä - ihan vain omaksi ilokseni. Mutta toisaalta, sitä kun ei tiedä että mitä minä sitten huomenna taas haluan. Mieli kun muuttuu aina vähän liian useasti, se on jo huomattu...

Tänään meidän koululla on piinapäivä. Tänään kaikki kakkoset kostavat viime vuonna koetut vääryydet nykyisille ykkösille. Teemana on 80's ja kaikkien on ainakin pitänyt pukeutua niin, tiedä sitten kuinka moni oikeasti on pukeutunut. Noh, anyways, kakkoset ovat sitten ruiskutelleet ykkösten päälle litrakaupalla vettä kaiken maailman suihkupulloilla ja piirrelleet niitten naamoihin kaikkea hyvin jännää huulipunilla, kajaleilla jnejne. (tosin viime vuonna meidän naamoihin piirreltiin tusseilla, joita ei ollut NIIN helppo pestä pois...) Ykkösiä on myös elmukelmulla, jesarilla ja muilla teipeillä köytetty kiinni toisiinsa, muumiowrapattu, teipattu pylväisiin ja tuoleihin, ja vähän kaikkeen muuhunkin mitä ollaan vain keksitty. Vain mielikuvitus on rajana. Tähän piinapäivään liittyy myös se, että ainakun tutorit ovat huutaneet keskusradioon, että "LANKUTA!"niin kaikkien ykkösten on täytynyt lankuttaa. (Jos et tiedä mitä lankutus tarkoittaa, look it up!) Ja jos joku ei lankuta, niin tulee vettä ja mie annan raippaa. Eli oon siis kuljeksinu välitunnit raipan kanssa ja rankaissut ykkösiä. 8----) (Tuleva ammattini? Öhh...)

Mutta niin, vielä yksi tunti koulussa ja sitten matkani vie töihin. Käristämään vähän purilaisia.

Heissan.