Another dream about shapeshifting

Hassua, miten aikaa aina vierähtää ihan huomaamatta. Ei sitä kerkeä edes aina iltaisin paljon mitään tehdä, edes ajatella! Tänäänkin suoraan koulusta käväisin kampaajalla, jossa minulle taiottiin taas täydelliset hiukset (saa nähdä sitten, että kuinka täydelliset ne ovat huomenaamuna...). Äsken kirjoitin kirja-analyysin englanniksi The Bridges of Madison Countysta yrittäen tiivistää ryöppyävät tunteeni kyseistä kirjaa kohtaan piskuiseen 250 sanaan. ARMOTONTA!! Ei niin voi tehdä!!11 Olen aivan satavarma, että ilman tuota hölmöä rajoitusta, analyysistäni olisi tullut vähintään 800 sanaa pitkä. Murr, huomenna englannin opettaja saa kyllä kuulla valitusta >:| Harvoissa aineissa jaksaisin niin pitkää tekstiä kirjoittaa, mutta englanti kuitenkin on eräänlainen intohimoni, jota niin suuresti rakastan, niin olisi joskus edes kiva kirjoittaa pitkänpitkä teksti jostain itselle tärkeästä aiheesta, ja saada siitä lopulta jotain palautettakin. Mutta, kaikkea ei voi saada. Ollaan siis onnellisia siitä, että kaikissa aineissa intohimon liekkini ei syty, eikä pala.


Missasin siis Gleen, mutta boxille sen kyllä nauhoitin. Tasan seitsemän minuutin päästä alkaa taas Täykkärit, joten ehkäpä vetäydyn jo pikkuhiljaa sohvalle odottamaan tätä maanantain kohokohdan alkamista.

Kysymys: Haluaisitteko nähdä enemmän itseottamia kuvia postauksissani?

Suppose I kept on singing love songs

Okay, so, there's this thing called perfection. Kukaan ei varmasti olisi arvannut tuosta alleviivatustalihavoidustakursivoidusta sanasta, että ketä tarkoitinkaan tällä kertaa?

Selailin (jumituin n. kolmeksi tunniksi) tuossa äsken tumblria ja törmäsin muutamaan aika täydelliseen kuvaan eräästä ihaNaisesta. Meryl + Regina Spektorin musiikki täydentää tätä minun päivääni aika täydellisesti. Koko päivän päässäni on soinut kappale nimeltä Eet.

It's like forgetting the words to your favorite song

You can't believe it

You were always singing along

It was so easy and the words so sweet

You can't remember

You try to feel the beat

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun kuulee jotain niin ihanaa, että ei vain kykene tekemään muuta kuin vain hymyillä tai itkeä? Eet aiheuttaa sellaisen tunnevyöryn, mutta tällä kertaa kuitenkin vain sen hymyilemisreaktion. Jotenkin vain päivä päivältä tajuan, kuinka tärkeässä osassa musiikki voi ihmisen elämässä olla.

I hear in my mind all of these voices

I hear in my mind all of these words

I hear in my mind all of this music

Hassua miten elämä hassuttelee kanssani. Todella hassua. Huomenna studioon miksailemaan (katsomaan vierestä ja kommentoimaan) jo-äänitettyä kamaa. Ja sitten töihin.

Löysin tällaisen koskettavan, tunteikkaan, surullisen gif'in. Ei sitä ymmärrä, jos ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Mutta oikeasti, tässä kohtauksessa ei ole tarvittu minkäänlaisia sanoja. Eleet, ilmeet, liikkeet kertovat kaiken. Ja varsinkin kun niitä tunteita tulkitsee itse paras. Tästä kohtauksesta voisin väitellä vaikka henkeni edestä. Voisin pitää vaikka koko päivän kestävän puheen tästä, voisin vaikka MITÄ.

Klikkaa sitä niin se toimii, tai siis, liikkuu.

Sitten loppuun pari täydellisyyttä hipovaa kuvaa.

Nyt on aika Glee'n.

Heihei, kaunokaiset.

"I was more myself than ever before"

Kävinpäs pitkästä aikaa elokuvateatterissa. Käytiin katsomassa äitin ja pikkusiskon kanssa Pienin painajainen perheessä. Ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin Perhe on painajainen tai Painajainen perheessä, mutta nauratti kuitenkin. Robert De Niron ilmeet ovat jotain niin hauskaa katsottavaa! Siinä oli myös tietenkin Ben Stiller, Teri Polo, Dustin Hoffman (tui), Barbra Streisand (!!!!) ja IHANA Blythe Danner.

tui

Nyt ois sellanen Meryl -olo. Miksi minulla ei voisi olla vaikka viikko lomaa, jotta voisin katsoa Meryl -kokoelmani läpi!! Ahh voisin katsoa kaikki järjestyksessä... Mutta, nyt olisi ihan The Bridges of Madison County -fiilis. Haluan katsoa sen tänään. Katson sen tänään, yöllä. Ja itken taas silmäni päästä... Tätä elokuvaa ei vain pysty katsoa itkemättä. Ei pysty. 

Francesca: "And in that moment, everything I knew to be true about myself up until then was gone. I was acting like another woman, yet I was more myself than ever before."

Jos joku ei ole katsonut The Bridges of Madison Countya, teidän on pakko katsoa se, edes kerran. Alusta loppuun. Kiitos.