Suppose I kept on singing love songs

Okay, so, there's this thing called perfection. Kukaan ei varmasti olisi arvannut tuosta alleviivatustalihavoidustakursivoidusta sanasta, että ketä tarkoitinkaan tällä kertaa?

Selailin (jumituin n. kolmeksi tunniksi) tuossa äsken tumblria ja törmäsin muutamaan aika täydelliseen kuvaan eräästä ihaNaisesta. Meryl + Regina Spektorin musiikki täydentää tätä minun päivääni aika täydellisesti. Koko päivän päässäni on soinut kappale nimeltä Eet.

It's like forgetting the words to your favorite song

You can't believe it

You were always singing along

It was so easy and the words so sweet

You can't remember

You try to feel the beat

Tiedättekö sellaisen tunteen, kun kuulee jotain niin ihanaa, että ei vain kykene tekemään muuta kuin vain hymyillä tai itkeä? Eet aiheuttaa sellaisen tunnevyöryn, mutta tällä kertaa kuitenkin vain sen hymyilemisreaktion. Jotenkin vain päivä päivältä tajuan, kuinka tärkeässä osassa musiikki voi ihmisen elämässä olla.

I hear in my mind all of these voices

I hear in my mind all of these words

I hear in my mind all of this music

Hassua miten elämä hassuttelee kanssani. Todella hassua. Huomenna studioon miksailemaan (katsomaan vierestä ja kommentoimaan) jo-äänitettyä kamaa. Ja sitten töihin.

Löysin tällaisen koskettavan, tunteikkaan, surullisen gif'in. Ei sitä ymmärrä, jos ei ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Mutta oikeasti, tässä kohtauksessa ei ole tarvittu minkäänlaisia sanoja. Eleet, ilmeet, liikkeet kertovat kaiken. Ja varsinkin kun niitä tunteita tulkitsee itse paras. Tästä kohtauksesta voisin väitellä vaikka henkeni edestä. Voisin pitää vaikka koko päivän kestävän puheen tästä, voisin vaikka MITÄ.

Klikkaa sitä niin se toimii, tai siis, liikkuu.

Sitten loppuun pari täydellisyyttä hipovaa kuvaa.

Nyt on aika Glee'n.

Heihei, kaunokaiset.