Sekava olo. Ei sitä muulla sanalla pysty kuvailemaan. Minua ahdistaa, puristaa rintakehästä ja tuntuu että en jaksa tehdä mitään, enää ikinä. Ikävöin jo valmiiksi erästä ihmistä ja erästä toista olen ikävöinyt jo aika pitkään, minun mittapuussani ainakin. En tiedä mitä tehdä, jotta olo helpottuisi. Tietenkin minun täytyisi puhua jollekin, mutta ei se välttämättä auta. Puhuminen ei vaan yksinkertaisesti auta kaikkeen. On vain yksi ihminen jolle kykenen puhumaan.
Tuntuu että tuhlaan elämäni?
Haluan vajota jonnekin. Haluan täältä kauas pois.
Tuntuu että tuhlaan elämäni?
Haluan vajota jonnekin. Haluan täältä kauas pois.
Se on sitä nuoruuden tuskaa, joka muuttuu ajanmyötä aikuisen ihmisen tuskaksi.. Joku sanoi jossain että "elämä on kuin merimiehen paita, tummaa raitaa seuraa aina valkoinen raita".
VastaaPoistaJa puhuminen auttaa kuiteskin aina!
T. kummitustäti