I run to feel

Ihan hirveitä vierotusoireita ollut, kun en ole päässyt purkautumaan blogiin! Eilinen päivä oli yhtä tunteiden hullunmyllyä. En edes muista eilisiä ajatuksiani, en sitten alkuunkaan. Mutta kuitenkin, kerronpas eilisen päivän tapahtumista. Heräsin jo seitsemältä, jotta kerkeäisin varmasti kokeeseen. Lähdin sitten skootterilla ajelemaan koululle jo kahdeksalta, ja olinkin siellä puoli yhdeksältä. Kertailin epätoivoisesti kellonaikoja, kuukausia, viikonpäiviä ja est-ce que -rakennetta. Sain ranskan kokeen tehtyä _puolessa tunnissa_ ja tulin siihen lopputulokseen, että koe oli melko helppo ja osasin melkein kaikki asiat, tai sitten vain luulin osaavani ja kusin sen täysin. No, se jää nähtäväksi.

Vaikka sain kokeen tehtyä puolessa tunnissa, luokasta sai poistua vasta kymmeneltä, joten istuin paikoillani ajatusteni kanssa puoli tuntia. Meinasin kyllä tulla hulluksi. Lähdin sitten kymmeneltä ajelemaan koulusta ja menin kyläilemään ala-asteelle, apuopettajaksi englannin luokkaan. Oli mukavaa. Ja ei tarvinnut ajatella kokeita sinä aikana. Loppuilta koostui kokeisiin lukemisesta ja yleisestä angstaamisesta. Mutta sorruin pari kertaa ja jumitin koneella. Kuuntelin hyvää musiikkia (Melissa Etheridge, Megan Mullally) ja chattailin hyvien ystävien kanssa.




Tämä päivä oli sitten sellainen "vahinkovapaapäivä", ei siitä sitten sen enempää. Mutta ajattelin, että olisin viettänyt vähän aikaa ulkoillessa kun on kerran niin kaunis syyspäivä, mutta ei. Jumituin tv'n ääreen ja nukahdin pariksi tunniksi. Sen jälkeen aloitin taas hikisen pänttäämisen, tällä kertaa luvassa oli uskontoa. 160 sivua, 4/5 kirjasta oli täyttä paskaa, ihan oikeasti. Turhaa tietoa, älyttömiä vertauksia ja ihan liian pitkästi ja vaikeasti selitettyjä asioita. Luin vielä tuon alueen lisäksi kaikki mahdolliset sanaselitykset, jotta ymmärtäisin kaiken. Luultavasti ymmärsinkin, mutta en olisi niin varma siitä, että muistanko huomenna enää mitään. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Tajusin että elämä jatkuu, ja sitä on vielä paaaaaaaaljon edessä. Ja aika menee todella nopeasti, aivan varmasti. Toivon niin ainakin?

"You're out on the streets looking good,
And baby deep down in your heart I guess you know that it ain't right,
Never, never, never, never, never, never hear me when I cry at night,
Babe, I cry all the time!
And each time I tell myself that I, well I can't stand the pain,
But when you hold me in your arms, I'll sing it once again."
(Melissa Etheridge - Piece of my heart)

"I run for hope
I run to feel
I run for the truth
For all that is real
I run for your mother, your sister, your wife
I run for you and me, my friend
I run for life"
(Melissa Etheridge - I Run For Life)

Harrastin äsken tylsistymistä. Korvasin tylsistymisen kameralla leikkimisellä.

This is me and my lipstick and my lovely hat