Oh you look so beautiful tonight

Enää _kaksi_ koetta jäljellä, perjantaina koettaa aivojen nollaus. Jippii! Nyt "luen" äidinkielen kokeeseen ja huomenna luen ruotsia. Jättekivaa (not).

Kävin tänään vierailemassa yläasteella Kontiolahdessa ja sitten Kontiolahden lukiolla tapaamassa ystäviäni. Oli mukava nähdä heitä pitkästä aikaa. Muuten olikin sitten ihan normipäivä, normiaskareineen. Tulin kotiin, tein ruokaa, siivosin paikkoja ja nyt sitten datistelen siihen asti, kun pitää ruveta lukemaan äikkää.

Haluan ruveta tekemään listaa maailman kauneista ja komeista julkimoista. En halua kuitenkaan laittaa heitä mihinkään järjestykseen, koska se olisi aivan liian vaikeaa. Aloitan sen siis nyt, koska olen etsiskellyt vapaa-aikanani aika paljon hienoja kuvia, niin laitan niitä tähän.

- Dana Delany




- Julianne Moore



- Cote de Pablo



- Mamie Gummer



- Johnny Depp



- Jared Leto


- Jude Law



- Heath Ledger



Lopuksi rakkaani, kaunein maan päällä, Meryl Streep.

I run to feel

Ihan hirveitä vierotusoireita ollut, kun en ole päässyt purkautumaan blogiin! Eilinen päivä oli yhtä tunteiden hullunmyllyä. En edes muista eilisiä ajatuksiani, en sitten alkuunkaan. Mutta kuitenkin, kerronpas eilisen päivän tapahtumista. Heräsin jo seitsemältä, jotta kerkeäisin varmasti kokeeseen. Lähdin sitten skootterilla ajelemaan koululle jo kahdeksalta, ja olinkin siellä puoli yhdeksältä. Kertailin epätoivoisesti kellonaikoja, kuukausia, viikonpäiviä ja est-ce que -rakennetta. Sain ranskan kokeen tehtyä _puolessa tunnissa_ ja tulin siihen lopputulokseen, että koe oli melko helppo ja osasin melkein kaikki asiat, tai sitten vain luulin osaavani ja kusin sen täysin. No, se jää nähtäväksi.

Vaikka sain kokeen tehtyä puolessa tunnissa, luokasta sai poistua vasta kymmeneltä, joten istuin paikoillani ajatusteni kanssa puoli tuntia. Meinasin kyllä tulla hulluksi. Lähdin sitten kymmeneltä ajelemaan koulusta ja menin kyläilemään ala-asteelle, apuopettajaksi englannin luokkaan. Oli mukavaa. Ja ei tarvinnut ajatella kokeita sinä aikana. Loppuilta koostui kokeisiin lukemisesta ja yleisestä angstaamisesta. Mutta sorruin pari kertaa ja jumitin koneella. Kuuntelin hyvää musiikkia (Melissa Etheridge, Megan Mullally) ja chattailin hyvien ystävien kanssa.




Tämä päivä oli sitten sellainen "vahinkovapaapäivä", ei siitä sitten sen enempää. Mutta ajattelin, että olisin viettänyt vähän aikaa ulkoillessa kun on kerran niin kaunis syyspäivä, mutta ei. Jumituin tv'n ääreen ja nukahdin pariksi tunniksi. Sen jälkeen aloitin taas hikisen pänttäämisen, tällä kertaa luvassa oli uskontoa. 160 sivua, 4/5 kirjasta oli täyttä paskaa, ihan oikeasti. Turhaa tietoa, älyttömiä vertauksia ja ihan liian pitkästi ja vaikeasti selitettyjä asioita. Luin vielä tuon alueen lisäksi kaikki mahdolliset sanaselitykset, jotta ymmärtäisin kaiken. Luultavasti ymmärsinkin, mutta en olisi niin varma siitä, että muistanko huomenna enää mitään. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Tajusin että elämä jatkuu, ja sitä on vielä paaaaaaaaljon edessä. Ja aika menee todella nopeasti, aivan varmasti. Toivon niin ainakin?

"You're out on the streets looking good,
And baby deep down in your heart I guess you know that it ain't right,
Never, never, never, never, never, never hear me when I cry at night,
Babe, I cry all the time!
And each time I tell myself that I, well I can't stand the pain,
But when you hold me in your arms, I'll sing it once again."
(Melissa Etheridge - Piece of my heart)

"I run for hope
I run to feel
I run for the truth
For all that is real
I run for your mother, your sister, your wife
I run for you and me, my friend
I run for life"
(Melissa Etheridge - I Run For Life)

Harrastin äsken tylsistymistä. Korvasin tylsistymisen kameralla leikkimisellä.

This is me and my lipstick and my lovely hat

Lähden luotasi takaisin

Noniin, nyt on tämäkin päivä jo lopuillaan, ainakin minun osalta. Paljonhan tässä on ollut kestämistä. "Henkisesti rankat" bänditreenit (okei, ehkä vain minun osalta ja ehkä vain niitten jälkeen minulla oli rankkaa), kotiäitinä toimiminen ja ranskan pänttäämistä. Siitä on minun sunnuntaini tehty. Eikö kuulostakkin mukavalta? - Well, not to me. Ainakaan nuo kaksi jälkimmäistä asiaa eivät ole minun juttujani.

Oli siis bänditreenit. Viimeiset treenit sellistin kanssa, ainakin viiteen kuukauteen. Plääh. Minusta oli mukavaa mennä treeneihin, kun tiesi että siellä on joku "ulkopuolinen", jonka mielipiteet tulevat yleensä vahvasti ulos. Hänen ansiostaan bändimme biiseistä löytyi uusia perspektiivejä, joka on vain todella positiivista. Tänään harjoittelimme todella surullista kappaletta ja itkussa olikin hirmuinen pidätteleminen. Lyriikat (Ollin tekemät) tekivät jo minuun suuren vaikutuksen, mutta sitten kun lisätään vielä melankolinen sello, no, oli aikamoiset tuntemukset.

Ranska on pirun vaikea kieli, jos ei ole ollut kaikilla tunneilla. Lukiossa eteneminen on hullunnopeaa, kärryillä pysyy vain jos käy tunneilla ja kuuntelee. Kuunteleminen on avainsana. Sitä en kovin usein harrasta. Yleensä vain silloin kun aihe jaksaa kiinnostaa minua. Niitä aiheita on vain melko harvassa (elokuvat, musiikki, taiteet), joten usein ei tule kuunneltua. Olen elänyt luulossa, että lukion opettajat olisivat jotenkin sivistyneempiä ja aikuismaisia. Mutta rehellisesti puhuen olen törmännyt vain yhteen, ruotsin opettajaan. Kaikki muut ovat omituisia (alkoholisti, henkisesti retard, naureskelija, outolintu, hevisaurus etc).

Ehkä luen vielä vähäsen ranskaa ja ryhdyn nukkumaan. Good night.

ps. Huomenna tulee sitten kuvia tämänpäiväisistä treeneistä!

Viimeinen kesä
Lähden luotasi takaisin,
sinne mistä sitten tulinkin
Viimeinen kesä
En tahtois jättää sua itkemään,
mutten jaksa hengittää

Se sattuu liikaa

Heräsin justiinsa, mitä ihmettä? Yleensä herään seitsemältä, eikä se sinänsä haittaa, silloin saa aikaiseksi enemmän. Voisin olla hyvä lukiolainen ja ryhtyä heti lukemaan ranskaa tai sitten voisin olla laiska lukiolainen ja jättää lukemisen myöhemmälle, bänditreenien jälkeen. On vain yksi mutta. Mitä luultavimmin en pysty keskittymään treenien jälkeen mihinkään. Viimeiset treenit viiteen kuukauteen hänen kanssaan. Ja mitä luultavimmin tänään on myös viimeinen jutteluhetki hänen kanssaan. Kyllä olen sitä mieltä, että minua koetellaan nyt oikein urakalla. Viedään sitten viimeisetkin ihmiset, joille voin jutella.

Yritän ja aion kyllä ottaa kaiken irti näistä bänditreeneistä, mutta kaksi tuntia on niin lyhyt aika. Se menee kuin siivillä. Otan kuitenkin kameran mukaani, jotta saataisiin hyvää kuvamateriaalia bändistä ja muistoja.

En pidä luopumisesta, se sattuu liikaa.

Hyväntekijöitä on maailmassa

Rakkaani, Meryl Streep on ihana hyväntekijä. Hän lahjoitti miljoona dollaria National Women's History Museumille. How fricking great is that?

Love you ♥
(anteeksi hyödynnän tätä mahdollisuutta tehdä kuvapostauksia)

Pue sanoiksi

The Object of My Affection, Far from heaven & Evolution

Siinäpä se päivä menikin, elokuvien ja puheluiden siivittämänä. Kyllähän sitä ranskaakin tuli vähän luettua (hate the est-ce-que -rakenne), mutta ei sitä keskittymistä pitkään kestänyt. Päässäni on aivan liikaa ajatuksia, hulluksihan tässä tulee. Ajatuksia laidasta laitaan, believe me when i say this, päässäni on sellaisia ajatuksia jotka eivät sovi lainkaan toisiinsa. Ota nyt sitten selvää itsestään.

Mutta kuitenkin, olen löytänyt Julianne Mooren. Mahtava näyttelijä, kaunis nainen ja ihana ihminen! En tiedä miten olen pystynyt välttymään tältäkin ihanuudelta.


Päivässä on aivan liian vähän tunteja, varsinkin jos on valvonut edellisenä yönä ja herännyt aamulla vasta 11.45, joka on ihan tajuttoman myöhään minulle. Tavoitteenani oli lukea uskonnon ja fysiikan koealueista puolet, mutta arvatkaapas vain huvikseen luinko kumpaakaan. Uskonnon alue on noin 160 sivua ja fysiikan kirjaa en ole edes kehdannut vielä avata, tulkoot sekin sitten koepäivää edeltävänä yllätyksenä. Kunhan edes pääsisi läpi siitä kurssista, niin ei tarvitsisi vahingossakaan sietää Taivaista yhtä kurssia enempää.

Haluaisin aloittaa jo erään kirjeen kirjoittamisen, jossa selvittäisin erään henkilön tärkeyden nykyisessä elämäntilanteessani. Mutta ongelmana on, miten pukea tunteeni ja ajatukseni sopiviksi sanoiksi, ilman että aiheuttaisin hirmuista sekaannusta ja kitkaa välillemme. Se tulee siis olemaan melko vaikeaa. Mutta enköhän minä hirmuisen hienoilla englannin kielen taidoilla selviä siitäkin, kai?

Jos sitä katsoisi vielä yhden elokuvan. Voisin harkita jotain hulvatonta komediaa, jos se vaikka saisi minut iloisemmalle päällä, jotta saisin iloisia unia. Kyllä se siitä.

Anxiety

Sekava olo. Ei sitä muulla sanalla pysty kuvailemaan. Minua ahdistaa, puristaa rintakehästä ja tuntuu että en jaksa tehdä mitään, enää ikinä. Ikävöin jo valmiiksi erästä ihmistä ja erästä toista olen ikävöinyt jo aika pitkään, minun mittapuussani ainakin. En tiedä mitä tehdä, jotta olo helpottuisi. Tietenkin minun täytyisi puhua jollekin, mutta ei se välttämättä auta. Puhuminen ei vaan yksinkertaisesti auta kaikkeen. On vain yksi ihminen jolle kykenen puhumaan.

Tuntuu että tuhlaan elämäni?


Haluan vajota jonnekin. Haluan täältä kauas pois.

Star Wars -pöllyissä

Olenko minä jokin pieni sellistifanityttö? - Totta helvetissä. Jos joku katsoisi kamerani kuvia tällä hetkellä, saisi varmasti aika hienon vaikutelman minusta. Eheh. 90 prosenttia kuvista on sellisteistä, hups. Mutta kun minulla oli suora näkyvyys niihin!

Konsertti oli aivan übermahtava. Musiikki oli supermahtavaa. Ja soittajat olivat yliupeita. John Williams on nero, kieltämättä. Konsertissa kaikki oli ihan älyttömän hienoa, valot, tehosteet, screen -videotsydemit. KAIKKI. En ees osaa kertoa miten hienoa kaikki oli.

Mutta siis, ei miulla sit enää muuta järkevää sanottavaa ole. Eh. Lopetan sitten merkintäni yli-ihanaan yhteiskuvaan (siis yli-ihana jonkun muun kuin minun osalta, oon ihan musiikkiendorfiinipöllyissä nimittäin).



ps. i love music

Sihteerikkö nimeltä Juuli

Ei jessus että väsyttää niin julmetusti. Heräsin siis 6.45, söin jugurttia, puin päälleni, tuhrin naamani ja säntäsin ala-asteelle. Oli mukavaa tavata vanhoja opettajia pitkästä aikaa. Toivon välillä että olisin vielä ala-asteelainen, kaikki olisi niin paljon helpompaa. Ei tarvitsisi murehtia tulevaisuudesta, saisi vain käydä koulussa, kirmailla välitunneilla ja kiusata opettajia. Joskus on vaan rankkaa olla jo melkein aikuinen. Joskus ei vain jaksa.

Olin siis englanninopettajan "sihteerikkönä", niin kuin hän sanoi. Ja hän olikin 'in desperate need of a sihteerikkö'.Vain kolme tuntia tosin, mutta sen jälkeen kävin vetämässä pari vetoa pianon kanssa kahdelle luokalle ja sitten tietenkin englanninopettajalle, kaikki pitivät kappaleestani ja kehuivat maasta taivaisiin, köh. Mutta oli jotenkin mukavaa näyttää vanhoille opettajille ja tutuille, että osaan jotain! Maanantaina lupasin mennä vielä uudestaan käymään. Minusta voisi tulla opettaja, mutta en tiedä jaksaisinko lukea niin pitkään. Elämässä on parempaakin tekemistä kuin koulupenkillä istuminen.

Eksyin taas selailemaan kuvia vaikka pitäisi lukea kokeisiin. Ylläripylläri eksyin Merylin kuviin ja tein pienimuotoista kuolemaa, jaiks. Hänen hymynsä sulattaa sydämeni täysin. Ja nuo silmät... Ei siitä enempää, katsokaa itse.

No, kuitenkin. On vielä paljon tekemistä ennen konserttia. Okei ei ole, mut kuiteskin. Pitää laittaa naama ja hiukset taas kuntoon kun rähjistyin tossa päiväunien aikana. Sitten pitää vaihtaa vaatteet, laittaa kamera kuntoon ja kaikkea muuta mukavaa. Saisinpa otettua hyviä kuvia orkesterin soittajista! Saisin sitten muistojakin. Vitsit kun tulee ikävä erästä ihmistä, viiteen kuukauteen en voi hänen kanssaan puhua. Vähän harmittaa, mutta tuleehan hän takaisinkin, onneksi.

ps. life sucks right now

Fiilistellen ja failaillen

"I'm standin' on the bridge
I'm waitin' in the dark
I thought that you'd be here by now
There's nothing but the rain
No footsteps on the ground
I'm listening but there's no sound"
(Avril Lavigne - I'm with you)

Mikäs sen parempaa kun suuren matikan koe failauksen jälkeen tulla kotiin rämpyttelemään kitaraa? Kyllä se siitä vielä sujumaan käy. Tänään vuorossa on Avril Lavignen biisejä mm. I'm with you, Complicated & When You're Gone. En muistanutkaan että pidän Avrilin musiikista näinkin paljon. Tutustuin tänään myös Lisa Loebin ja Jewelin musiikkiin, ihania kappaleita! Love them. Nyt on sellainen fiilistelyolo tosiaankin.

Selailin Spotifyä oikein urakalla ja sitten törmäsin mahtavaan laulajaan nimeltä Natalie Merchant - jumalainen ääni, jumalaiset biisit. Kuunnelkaa sellainen kuin Natalie Merchant - My skin. Oh God, tulee kylmät väreet kun edes ajattelen!

Mutta siis, tosiaan päivä alkoi kahdeksalta, matikan kokeen merkeissä. Oli aika jännä lukion eka koe, jännitti ihan pirusti ja väsytti vielä kahta kauheammin! Ei siinä mitään, tein koetta n. tunnin verran, vaikka aikaa olisi ollut klo 11 saakka. Kokeen jälkeen oli vähän aikaa vapaata ja pitihän sinä aikana tietenkin hörppiä rommicapuccinoa! Namsss. Sitten oli vuorossa viimeinen ranskan tunti ennen koetta, paljon kertausta ja olikin todella hyvä että menin tunnille, koska en olisi muuten muistanut kaikkia asioita opetella kotona. Voin vaan sanoa, että en tule todellakaan oppimaan numeroita 60 eteenpäin. Ihan älyttömiä! No ranskan jälkeen oli ruotsia ja fysiikkaa (hyi helvetti). Tosin fysiikan tunti oli ihan miellyttävää, koska me takariviläiset keskityimme johonkin aivan muuhun kun opettajan sönkötyksiin, heh, oli hauskaa. Viimeisenä päivän huipentumana purettiin stressiä musiikin tunnilla ja raiskattiin Umbrella -biisi useana eri versiona. Ensimmäiseksi "rokkiversio", sitten "originaaliversio" ja viimeisenä "baseballsversio".

Pitäisihän sitä kait ruveta lukemaan ensi viikon kokeisiin (uskonto, fysiikka, ranska, äidinkieli, ruotsi), mutta mitä sitä turhia! Kerkeäähän sitä viikonloppuna aloitella... Huomenna on siis vapaapäivä, mutta päätin mennä vierailemaan ala-asteelle, englannin opettajan luona. Ja illalla sitten Star Wars -konsertti! Joensuun Kaupunginorkesteri soittaa elokuvamusiikkia mm. elokuvista Star Wars, Apollo 13 ja E.T. Can't wait!

Vois mennä aikaseen nukkumaan jotta jaksaa huomenna raahautua ala-asteelle klo 8!

"He's leaving,
On that midnight train to Georgia,
And he's goin' back
To a simpler place and time."
(Indigo Girls - Midnight Train To Georgia)

Mustaa, hopeaa & China Red

Oi vei ja hellät tunteet! Huomenna eka koe lukiolaisena, matikkaa. Oon jo nytten aivan kusessa tämän matikan kanssa, onneksi otin lyhyen. Mutta kuitenkin, huomista peläten! Kokeen jälkeen pitää raahautua ruotsin tunnille, jonka jälkeen saamme nauttia maailman ihanimman (huomioi sarkasmi) opettajan fysiikan tunnista. Päivä päättyy onneksi lukion nautinnollisimpaan aineeseen. Musiikkiin. Totta kai pakollinen musiikki on vähän, no pakollista. Mutta meillä on onneksi mahtava porukka siellä! En tosin malta odottaa ensi jaksossa alkavaa musiikkiteknologian kurssia.

Ei jaksanut enää keskittyä matikan lukemiseen, onhan Maol -kirja keksitty. Päätin sitten kuvailla uusia rakkaitani, kaulakorujani ja ihanaa hattuani.

Tänään vuorostaan Spotifyssä soi Corinne Bailey Rae, Colbie Caillat, Richard Marx, Jason Mraz & Sheryl Crow.

"Just like a star across my sky,
Just like an angel off the page,
You have appeared to my life,
Feel like I'll never be the same,
Just like a song in my heart,
Just like oil on my hands,
Honour to love you"
(Corinne Bailey Rae - Like a star)

Ostin tänään ihanan hatun lisäksi vielä ihanempaa punaista huulipunaa! Make Up Storen China Red, täydellisen punaista. Rakastan sitä.

Voisi harkita by the way, elämän hankkimista ja silleen i dunno?

Tänään on ollut taiteilijaolo. Kiitos ihanien vaatteitteni ja mielentilani. Eräs viisas hyvä ystäväni (kyllä, pidän sinua hyvänä ystävänäni, koska olet auttanut minua niin paljon...) on tutustuttanut minut tänään Jipun musiikkiin. En ole ennen tajunnut hänen nerokkuuttaan. Jipun sanoituksissa on suuri tunnelataus ja ne ovat niin tajuttoman kauniita. Hänen kappaleet kuulostavat myös tosi ihanilta, koska Jipun ääni on niin mahtava!

"Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä
Kaksi maailman kauneinta, kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä"
(Jippu - Kaksi kauneinta)

Ostin ihania juttuja tänään kaupungilta; pitkään himoitsemani beige poncho, musta pipo ja neljä aivan ihanaa kaulakorua = rakkaus. Puran nähtävästi stressiä tulevasta koeviikosta shoppailuun, heh. Mutta taisis shoppailu loppua lyhyeen kun rahat loppu jo tänään...

Haluan taiteilla, haluan sellistiksi! Miksen tajunnut tätä nuorempana, miksen tajunnut miten kaunis soitin se on? Ehkä olisi liian myöhäistä aloittaa sellon soitto. (Btw, sellistit ovat kivoja) Olen ruvennut kuuntelemaan paljon klassista musiikkia. Klassinen musiikki on todella rentouttavaa ja, no, tietenkin kaunista.

Regina Spektor on nero. Se nainen on itse täydellisyys. Reginan biiseissä yhdistyy kaikki mitä rakastan.

"If you just hold in your breath
'Til you come back up in full
Hold in your breath
'Til you thought it through
You foolish child"
(Regina Spektor - Genius Next Door)

Syksy olisi ihanaa aikaa jos se joku jota kaipaan olisi jakamassa syksyä kanssani.

Pakko postata iloinen kuva, rakkaasta Merylistäni. Se nainen on upein ikinä.