Lallalallalaa laulattaa.
Mikäs tässä ollessa. Tänään oli vain musiikkia, yhden aikoihin. Opettaja kertoi rockin historiasta ja kuuntelutti musiikkinäytteitä. Bill Haley, Chuck Berry, The Beatles, The Doors etc. Sitten soitimme vähän musiikkia, ja ylläripylläri minä lauloin. Niin kuin aina. Ensiksi Bon Jovin It's My Life ja sitten Ozzy Osbournen Dreamer.
Haluan sähköpianon.
Inhottaa rämpytellä noita naurettavia Yamahan koskettimia. Haluan oikean pianon tai sähköpianon tai jonkun soittimen, jossa on pianotouch. Haluaisin vain laulella ja soitella päivät pitkät. Lainasin pari nuottikirjaa musiikin luokasta ja yhdestä kirjasta löytyi Samson. Kun näin sen nimen siinä, tunsin vain kyyneleet poskellani. En jaksanut, en halunnut pidätellä. Onneksi olin yksin.
Kuunnellen Shania Twainia.
Ahh Shania on I-H-A-N-A. Mahtavan iloisia biisejä, kantrivivahtein. Ja myös koskettavia balladeja. Sekä seksikäs nainen. Muistan kun asuimme Kiinassa ja kuuntelin Shaniaa ihan koko ajan, onessaan. (Kyllä, silloin kun te muut fanititte Nylon Beatia tai TikTakia, MINÄ kuuntelin Shania Twainia!) Jossain vaiheessa se sitten vain unohtui jonnekin. Sitten spotifyllä selailin artisteja. Törmäsin ja rakastuin uudelleen. Joittenkin mielestä Shanian musiikki on noloa etc. Mutta en minä jaksa välittää, mitä ihmiset ajattelevat minun musiikkimaustani! :---D Sehän on minun musiikkimakuni.
Nyt katson Ratkaisijan viidennen tuotantokauden ensimmäisen jakson toisen kerran, mutta tällä kertaa äidin kanssa. Sitten Mtv3'sella tulee Kallista kipua. Sen jälkeen katson Tyttökultia, latasin eilen ensimmäisen tuotantokauden koneelleni. Ahhhhh.
ps. i love herrrrrrrrrrrrrrgrrrrr
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti