If I don't believe in love

Eilinen oli jännä päivä... :-D Eilen oli sellainen olo, kuin olisin leijaillut pilvissä avaruudessa. Oli semmoinen zen -fiilis. Istuin bussissa yhdentoista (!!! en edes muista milloin viimeksi olisin ollut siihen aikaan edes HEREILLÄ!!!) aikoihin. Korvissa soi Didon Life for rent -albumi. Olin matkalla ystävien (♥) luo keskustaan. Leikin kampaajaa ja värjäsin molempien hiukset, melkein leikkasinkin mutta hän sitten turvautuikin lähiparturin palveluihin...I had lots of fun. Ja minulla oli jostain ihan kummallisesta syystä hymy huulilla koko päivän ajan. En vain pystynyt lopettamaan hymyilemistä. Onhan se välillä mukavaa vain hymyillä, eikä murjottaa päivät pitkät.

Ahdistaa maanantaina jälleen alkava koulu. En vain haluaisi tuhlata päiviäni koulunpenkillä. En kuitenkaan pysty keskittymään tunneilla, enkä opi mitään, joten mitä minä siellä edes teen? :-D Hui, ihan pelottaa kuinka korkealla motivaationi opiskelua kohtaan on...

Nyt lähti tämä rakkaus soimaan. Oh God. Unelmoin nyt New Yorkista niiiiiin kovasti. Unelmani näyttää tällä hetkellä jotakuinkin tällaiselta: 

Kattohuoneisto, mahtavat näkymät Manhattanin ylle. Miljoonia valoja, ääniä, ihmisiä. Öinen Manhattan. Musiikkia, jazzclubeja, pianobaareja. The person I love, puistoja, taidenäyttelyitä, rakkautta.

I want to see this.

Elämä ei olisi mitään ilman unelmia,
ilman unelmia ei voisi elää.
Unelmiin voi karata,
unelmiin voi hukkua,
unelmiin voi turvautua kun elämä heittelee.

// KOMMENTOINTI ERITTÄIN SALLITTUA JA TOIVOTTAVAA. :-) JA KLIKATKAA NOITA NAPPULOITA JOS OLETTE LUKENEET!