Pakollinen DD, sorry guys.

Joo eli oli vähän pakko.

söpsänsää

aww

i'm a fierce bitch!

rakastan ehkä noita laseja

mie. rakastan. tätä. kuvaa.

Sit tosissaan vähän off topicia:

en ees pysty sanomaan tästä mitään.

We are beautiful.

Marciaaaa♥

Tina Fey♥

Marcia & DD (wifey)♥

Gleen nuorisoa ja tuituituiiiii MERYL-rakas♥

The Love Of My Life♥

'Cause we are beautiful no matter what they say

Yes, words won't bring us down, oh no

We are beautiful in every single way

Yes, words can't bring us down, oh no

So don't you bring me down today.

Strike a pose

When I see your face

There's not a thing that I would change

Cause you're amazing

Just the way you are

And when you smile,

The whole world stops and stares for awhile

Cause girl you're amazing

Just the way you are.

Bruno Mars - Just the way you are

Oi kuinka haluaisin jo muuttaa omilleni. For real. En tarkoita että kotona olisi kauheaa ja hirveää ja olisi pakko päästä pois. Päin vastoin. Viihdyn kyllä kotona ja olisi varmasti tosi haikeata muuttaa jo pois, mutta yksinäisyys on minusta vaan niiiiiin ihanaa. On ihanaa olla tekemättä mitään. Tai tehdä kaikkea mitä haluaa. Haluaisin vaan vapautta. No, kunhan pääsen nytten luultavasti ensi kuussa sinne töihin niin rupean säästämään rahaa, jotta pääsisin pian omilleni. That's my plan.

Viikonlopun aikana olen kerennyt katsomaan jopa neljä elokuvaa! Omg. (Ehkä katson vielä jonkun illemmalla.) Mutta minulla vähän kusi tuo Merylmaratooni... Aika ei riittänyt! :-(

Perjantaina katsoin aamupäivästä elokuvan nimeltä Just like heaven. Ihanan suloinen hömppäleffa! Reese Witherspoon ja Mark Ruffalo oli sopivasti suloisia. Paitsi että en hirveesti tykkää Reesestä, mutta ei voi mitään. Itkemäänkin pääsi vähän loppupuolella, nyyh..

Perjantai-illan aloitin katsomalla VIHDOIN The Kids Are All Right'n. IHANAIHANAIHANA leffa. Rakastuin täysin. Meinasin katsoa sen heti uudestaan. Haluan kyllä ostaa sen heti kun hinta vähän alenee. Julianne Moore ja Annette Bening olivat molemmat aivan mahtavia!

Iltaa jatkoin katsomalla miljoonannen kerran It's Complicated'n. Rakastan kyllä sitä ihan tajuttomasti. Yksi ehdottomista lemppareistani. ÄÖSAFKMDF. Muttajoo, ymmärrätte varmaan. Meryl on rakkautta. That's all.

Lauantaina vuokrasin vielä Middle of Nowhere'n. ERITTÄIN outo leffa, oikeasti. Ihmettelin suuresti tuota genremääritelmää, komedia mukamas. Minusta se oli pikemminkin draama. Muttajoo, valikoin sen hyllystä Susan Sarandonin ja Eva Amurrin takia. Ja sen takiahan sen sitten loppuun asti katsoikin.

Tänään voisi katsoa pitkästä aikaa Something's Gotta Give'n pitkästä aikaa. Sekin on yksi ihanimmista romanttisista komedioista ikinä!

I love Jane Lynch.

I just wanted to say hi.

100 feelings, 100 sentiments, 100 tunnetta

Oh my God! Olen kirjoitellut jo 100 tekstiä... Okei en välttämättä kirjoitellut, mutta kuitenkin! Olen koukuttanut itseni aika sujuvasta tähän bloggailuun. Ompahan aina syy käydä koneella (ja oleskella illat... kröhöm). Haluaisin niin kovasti tehdä aina jotain järkevää, keskittyä elämiseen, tavata ystäviä. Mutta karu tosiasia on vaan se, että sosiaalinen elämä on siirtymässä vahvasti netin puolelle. Ei sitä enää samalla tavalla soitella kavereille tai sovita tapaamisia. Totta kai minäkin soittelen niille parille harvalle ihmisille aina kun kaipaa seuraa. Ja koulussa vietän sitten aikaa ystävieni kanssa. En oikeastaan muualla.

Haluan kuitenkin kertoa minun ystävistäni. Kavereita on monia, toiset tärkeämpiä kuin toiset ja toiset vähemmän tärkeitä. Yläasteelle mennessäni olin aivan varma että en saa uusia kavereita, mutta toisin kävi. Sain ystäviä. Ihania, rakkaita, hauskoja ystäviä. Meitä oli sellainen "suloinen" neljän kopla. Minä, Pirre, Jonna ja Laura. Lupasimme toisillemme, että vaikka menemme eri kouluihin, pitäisimme kuitenkin yhteyttä usein. No, en nyt tiedä kuinka usein, mutta en minä heitä ole unohtanut mitenkään. Päin vastoin. Kyllä sitä muistelee "vanhoja aikoja". Sain yläasteelta muitakin kavereita ja pari ystävää. Musikaalisia haneja. Olen ollut onnekas, erittäin onnekas. Silloin kun hurahdin Meryl Streepiin täysin (heh moi), niin löysin sieluntovereita. Ihmisiä, jotka tuntevat täysin samoin kuin minä. Toisista on tullut minulle todella tärkeitä, joittenkin kanssa soittelen tai tekstailen hyvinkin usein. Ilman heitä, sieluntovereitani, en olisi mitään. I swear! En olisi löytänyt itseäni jollain tasolla.

Aloittaessa lukion, olen löytänyt lisäääääää kavereita ja ystäviä! VOI hyvänen aika, nyt kun tässä mietin... Minulla ON paljon ystäviä. I'm a pretty lucky gal. :-)

Tämä päivä on mennyt haamuillessa, häröillessä enkun tunnilla (kiitos Kadddjarakas) ja kuunnellessa yhtä suurinta rakkauttani halki aikojen, ABBA'a. Olen tänään yrittänyt kuunnella mahdollisimman "tuntematonta" tuotantoa ABBA'lta. Tässä minun suosikkejani tältä illalta:

ABBA - Angel eyes

ABBA - Lovelight

ABBA - I Am The City

ABBA - My Love, My Life

Olisin halunnut olla nuori näihin aikoihin.

Huomenna some alone time. Katson viimein The Kids Are All Right'in ja sitten pidän pienimuotoisen Merylmaratoonin (It's Complicated ainakin, The Devil Wears Prada kenties, Music of the heart maybe). Ja jos olen vielä pystyssä noiden jälkeen, katson Täykkäreitä! :-)

Bonne nuit et bisous!

I love you so so so much.

Truths

The sight of you

Nyt on hypäri, tai no. Omaa lomaa. En vain yksinkertaisesti jaksa raahautua matikan tunnille, enhän minä siellä tee edes mitään. Ikinä. Enkä nyt oikeasti huijaa tai mitään. En yritä esittää kovaa kapinallista, joka jättää pari tehtävää tekemättä tunnilla. Moi, olen Juuli ja en tee matikan tunneilla mitään. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, huvita eikä innosta geometria. (Ihan niinkuin olevinaan joku muu matikan aihe sitten kiinnostaisi.... Köh.) Joka kerta kun olen mennyt matikan tunnille, olen vain istunut seinän ja Elinan viereen, nojannut seinää vasten, olevinaan kuunnellut ja kirjoitellut ruutupaperit täyteen jotain paskaa. Kerrankin kirjoitin yhden paperin täyteen Meryl Streeppejä. Siinä oli minun saavutukseni siltä tunnilta. Luulen, että opiskelisin ahkerammin jos matikkaa opettaisi joku, joka osaisi innostaa ja OPETTAA. Nyt meillä on sellainen hiljainen nuori nainen joka vain sössöttää murteella jotain älytöntä luokan edessä. Häntä ei kiinnosta jos melun taso nousee korkealle. Häntä ei kiinnosta jos kukaan ei tee mitään. Hän on siellä vain siksi, koska hänen on pakko. Siksi opettajan opetustyyli on erittäin tärkeä seikka. Hän on vaan niin kokematon ja heikko. Enkä tarkota sitä todellakaan pahalla, mutta minun mielestäni opettajien täytyy olla vahvoja yksilöitä. Värikkäitä persoonia. Kyllä minä ne asiat opiskelen kotona. Kotona pystyn keskittymään. Eikä tuolla kurssilla käydä edes mitään sellaista, jota en jo ole yläasteella oppinut. Hahahha. Pyydän anteeksi tätä armotonta opiskeluvuodatusta, mutta minnepä muuallekaan sitä angstaisi... :-----D

AIVAN pakko ihkuttaa jo sitä, että PÄÄSEN KREIKKAAN KESÄKUUSSA!♥ Äiti-rakkaimpani löysi oikein mahtitarjouksen netistä; neljä kahden hinnalla. Viikko ihanalla, rakkaalla, kauniilla Kreetan -saarella. Hotelli on aivan meren rannalla ja keskustaankaan ei ole hirveän pitkä matka. Vuokrataan varmaankin taas joku kiva auto, josta saa tietenkin katon auki, ja ajelemme ympäriinsä! Rakastan ajella vuoristoissa ja pysähtyä ottamaan kuvia. Viime kerralla taisimme olla Roodoksella. Olen käynyt kerran aikaisemmin Kreetalla ja sitten Kosilla ja Roodoksella. Rakastan Kreikkaa maana aivan älyttömästi. Ne ihmiset ovat niin ystävällisiä ja ne vanhat papparaiset ovat yli-suloisia. Maisemat ovat ihan tajuttoman kauniita. Ja ruoka on ihanaa.♥ Lähtö on 11.6 ja paluu 18.6. Ihanaiseni on ollut jo kaksi päivää Suomessa kun tulen takaisin. Saapahan ainakin viettää aikaa perheensä kanssa ennen kuin minä tulen sinne häsläämään. :-----) Mutta olen onnellinen että pääsen taas Kreikkaan. En minä varmaan enää pitkään roiku perhelomilla mukana... Ei ne kohta minua edes huoli mukaan, jos en itse maksa matkojani! :---D

(kuvat weheartit)

(Minulla olisi itsellänikin ollut ihania kuvia Kreikasta, mutta kun olen koulun koneella...)

All I want is a picture of you

Today is Wednesday - BLAH.
Tomorrow's Thursday - Blah?
The day after tomorrow is FRIDAY - WIPPIEEE!!!

Arki on puuduttavaa. On kauheata yrittää selvitä kouluviikosta jos viikonloppuna ei ole mitään odotettavan arvoista. Päivät menevät silloin PALJON nopeammin, kun loppuviikosta sinua odottaa jokin tapahtuma tai mukava ilta. Päivien kulkua nopeuttaa myös se, että jos on jotain järkevää tekemistä. (Minun kohdallani järkevä tekeminen tarkoittaa ikävä kyllä elokuvien ja tv-sarjojen katselua...) Tämä viikko onkin sitten mennyt jo suht nopeasti, koska perjantaina on luvassa huippua hauskanpitoa valikoidussa (rainbow) seurassa. I really can't wait!

Tänään maalailin vähän, kuuntelin Didoa, lakkasin kynteni sähkönsiniseksi, hoidin ihoani, tein salaattia, sain kuulla että saan Täykkäreiden neloskauden Helsingin Anttilasta (kiitos kummitustätiniii), suunnittelin kesää (again..) ja soittelin pianoa (lue= paskaa koskettimistoa). It was an ordinary day.

KOSKA en voi itse valokuvata tällä hetkellä mitään (kamera paskana), niin ajattelin nyt kertoa lempivalokuvaajastani ja lempivalokuvistani teille! :-)

Minusta Brigitte Lacombe ottaa aivan ihania kuvia. Niistä välittyy täydellisesti tunne ja aitous. Pidän myös siitä, että Brigitten valokuvattavat eivät yleensä ole täynnä meikkiä. Virheet saavat näkyä, se on sitä aitoutta. Brigitte Lacombe kuvaa maisemia, mainoskuvia, muotokuvia, elokuvien kuvauksia jne. Tässä muutama Brigitten valokuva:

Fran Leibovitz

 - En osaa selittää miksi, mutta tykkään tästä kuvasta omituisen paljon...

Meryl Streep

-Tämä on yksi suosikkikuvistani. Ihminen jota ihailen, ilman meikkiä ja kauniit rypyt.

Louise Bourgeois

- Kerrassaan valloittava kuva, oikeasti. Vanha ihminen, joka pystyy löytämään vielä elämästään iloa. Brigitte on onnistunut kaappaamaan sen yhteen valokuvaan.

Leonardo DiCaprio

- Tässä kuvassa on ajattomuutta, josta pidän. Tämä kuva saa muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.

Sitten muutama ei-Brigitten-ottama ihanuus:

Love this photo, love her...

Ihanuus.

Tämä hehkuu söpöyttä ja ihanuutta, voi tui!

RAKASTAN tätä kuvaa. Tätä naista, tätä maisemaa, tätä värimaailmaa.

Love this... Mustavalkoiset tuovat mieleen glamouria.

If you're cold I'll keep you warm

I-N-H-O-A-N TALVEA / LUNTA / MÄRKÄÄ / PAKKASTA  TÄLLÄ HETKELLÄ NIIN PALJON ETTÄ RÄJÄHDÄN KOHTA ARGH. Haluan että olisi jo kesä. Aurinko paistaisi, ei koulua, hauskanpitoa. Kesä. KESÄ. Kesä. Ärrimurri mikä angstiketutusärsytys nytten on päällä. >:-/

Mietin juuri, että miten selviäisin tästäkin maanantaista ilman Täykkäreitä. Ihan järkyttävä ajatus! HYI. Illalla menin puoli yksitoista nukkumaan - niin, huom. yritin, kunpa olisinkin nukahtanut heti. Tai edes puolen tunnin sisällä, tai tunnin! Mutta ei, aivoni päättivät käydä ylikierroksilla. Kiitos tästä M&DD. Kävin läpi mielessäni viikon tapahtumat. _Viikon_. Ei riittänyt päivän tapahtumat, ei. Tapahtumien jälkeen siirryin lauluihin. Kappaleisiin joita olen lähiaikoina kuunnellut. Niitä kyllä riitti ihan liiaksi (Thank You, Don't believe in love, Hunter, Here With Me ja sitten sarjassamme "Manhattan Fallin erittäin epämääräiset ja keskeneräiset biisit" ps. Saan aina kaikkein parhaimmat sanoitukset aikaan yön pimeimpinä tunteina, erittäin pelottavaa...) Laulujen jälkeen aivoni siirtyvät näihin "epämääräsiin" ajatuksiin. Kröhöm, päätelkää itse... Älkää. Ei oikeesti kylläpäs mietiskelin kaikkia skenaarioita, joissa tapaisin Merylin tai Danan. Ahh, mielikuvitukseni on niin ihana. ♥ No, onneksi kuitenkin nukahdin jossain vaiheessa. Ja uneksin.

Olen rakastunut Bree & Keith -pariin, voi tuituiawssss! ♥ 

grr

rakastan ehkä Breen ilmettä...

(Rakastan silti Kathree ja Robin paritusta eniten♥

That's all.)

Ready for those flashing lights

Just. pure. greatness.

"I was more myself than ever before"

Kävinpäs pitkästä aikaa elokuvateatterissa. Käytiin katsomassa äitin ja pikkusiskon kanssa Pienin painajainen perheessä. Ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin Perhe on painajainen tai Painajainen perheessä, mutta nauratti kuitenkin. Robert De Niron ilmeet ovat jotain niin hauskaa katsottavaa! Siinä oli myös tietenkin Ben Stiller, Teri Polo, Dustin Hoffman (tui), Barbra Streisand (!!!!) ja IHANA Blythe Danner.

tui

Nyt ois sellanen Meryl -olo. Miksi minulla ei voisi olla vaikka viikko lomaa, jotta voisin katsoa Meryl -kokoelmani läpi!! Ahh voisin katsoa kaikki järjestyksessä... Mutta, nyt olisi ihan The Bridges of Madison County -fiilis. Haluan katsoa sen tänään. Katson sen tänään, yöllä. Ja itken taas silmäni päästä... Tätä elokuvaa ei vain pysty katsoa itkemättä. Ei pysty. 

Francesca: "And in that moment, everything I knew to be true about myself up until then was gone. I was acting like another woman, yet I was more myself than ever before."

Jos joku ei ole katsonut The Bridges of Madison Countya, teidän on pakko katsoa se, edes kerran. Alusta loppuun. Kiitos.

I'm gonna getcha if it takes all night

Lallalallalaa laulattaa.

Mikäs tässä ollessa. Tänään oli vain musiikkia, yhden aikoihin. Opettaja kertoi rockin historiasta ja kuuntelutti musiikkinäytteitä. Bill Haley, Chuck Berry, The Beatles, The Doors etc. Sitten soitimme vähän musiikkia, ja ylläripylläri minä lauloin. Niin kuin aina. Ensiksi Bon Jovin It's My Life ja sitten Ozzy Osbournen Dreamer. 

Haluan sähköpianon.

Inhottaa rämpytellä noita naurettavia Yamahan koskettimia. Haluan oikean pianon tai sähköpianon tai jonkun soittimen, jossa on pianotouch. Haluaisin vain laulella ja soitella päivät pitkät. Lainasin pari nuottikirjaa musiikin luokasta ja yhdestä kirjasta löytyi Samson. Kun näin sen nimen siinä, tunsin vain kyyneleet poskellani. En jaksanut, en halunnut pidätellä. Onneksi olin yksin.

Kuunnellen Shania Twainia.

Ahh Shania on I-H-A-N-A. Mahtavan iloisia biisejä, kantrivivahtein. Ja myös koskettavia balladeja. Sekä seksikäs nainen. Muistan kun asuimme Kiinassa ja kuuntelin Shaniaa ihan koko ajan, onessaan. (Kyllä, silloin kun te muut fanititte Nylon Beatia tai TikTakia, MINÄ kuuntelin Shania Twainia!) Jossain vaiheessa se sitten vain unohtui jonnekin. Sitten spotifyllä selailin artisteja. Törmäsin ja rakastuin uudelleen. Joittenkin mielestä Shanian musiikki on noloa etc. Mutta en minä jaksa välittää, mitä ihmiset ajattelevat minun musiikkimaustani! :---D Sehän on minun musiikkimakuni.

Nyt katson Ratkaisijan viidennen tuotantokauden ensimmäisen jakson toisen kerran, mutta tällä kertaa äidin kanssa. Sitten Mtv3'sella tulee Kallista kipua. Sen jälkeen katson Tyttökultia, latasin eilen ensimmäisen tuotantokauden koneelleni. Ahhhhh.

ps. i love herrrrrrrrrrrrrrgrrrrr

Somebody to love

TÄNÄÄN RATKAISIJA PALAA RUUTUUN, wipiiiiiii!

(Kyra Sedgwick on ihana. Kyra, marry me. Voisin itseasiassa hankkia sellaisen celebritywifehaaremin; Kyra, Dana, Meryl, Julianne etc.)


Olen tuskaillut matikan tunnilla kahdeksalta aamulla.
Olen ollut tyytyväinen Aino -maalaukseeni kuviksen tunnilla.
Olen kahvitellut aivottomien apinoiden (sry guys) kanssa tänään Murussa.
Olen tehnyt ihanaa kanasalaattia.
Olen harrastanut kuolaamista.
Olen koukuttunut DH'n lisämateriaaleihin.
Olen kironnut cdon.com'n useampaan otteeseen, koska DH'n neloskausi ei ole tullut vielä postiluukustani.
Olen katsonut Dana -haastatteluja ja tehnyt pientä jättimäistä kuolemaa.
Katsoin Mentalistin.

Koska huomenna on vasta yhdeltä koulua (AAHH, en uskonut tätä päivää todeksi), voinkin tänään katsoa myöhempään telkkaria. Puumanainen & Ratkaisija.

Isn't she cute or what...

Unf.

These vagabond shoes

Joo-o. Mikäs siinä kun KOKO päivän on päässä soinut "Start spreading the news, I'm leaving today...lalalllaaa..." Thank you englannin tunti! 

Huomasin/tajusin/älysin erittäin valitettavan JIPPIIIIII asian, jouduin jättämään Maantiedon kurssin tästä jaksosta pois, koska minulla on ollut liikaa poissaoloja. Saksan matka, joulujuhlaharjoitukset ja kivat (not) migreenit. Mutta, en valita. Kiva loppujakso siis luvassa. Tiistaina ja perjantaina yhdeltä vasta kouluun, joten EN valita :----D

Mie haluan miun Desperate Housewives neloskauden jo itselleni, kiitos Cdon.com.

HALUAN TARVITSEN HALUAAAAAN NÄMÄ KENGÄT KIITOS:

Sitten tämä pieni Minerva -ystäväiseni aloitti operaation "tapa-juuli-facebookissa-julkisesti", mm. näillä: