Take a little time to feel around

Haudi evribadi! Tässä minä vain tietokoneluokassa istuskelen ja datailen, koska äikän opettaja sano, että minun ei tarvitse tulla tunnille.. Ei tarvinnut kovin montaa kertaa käskeä, hehe! :-D

Eilen seurasin maailmaa.
Tänään voisin ihmetellä maailmaa.
Huomenna voisin kuunnella maailmaa.


Joo-o, töihin käy tänään tieni. Tällainen kiva, kolmen päivän työputki juuri ennen koeviikkoa piristää kummasti.. Not really. Mutta, kyllä tämä taas tästä. Odotan kyllä aivan täpinöissäni tuota ensi jaksoa. Vaikka se on erittäin rankka ja siinä on miljoonia eri lukuaineita, niin englanti pelastaa kyllä kaiken. Kerrankin aine, jossa olen oikeasti hyvä ja aine, josta saan hyviä numeroita. Ja supermukava opettajakin kaiken lisäksi! :-)

Eilen kävin piiiitkästä aikaa kampaajalla, vetäsin taas napakan polkan ja värjäsin hiuspohjan tummaksi ja muualle laitettiin paljon erittäin vaaleita raitoja. I like it! En osais enää ajatella kasvattavani näitä hiuksia pitkiksi. Ensinnäkin, jos ryhtyisin kasvattamaan se tapahtuisi liian hitaasti. Ja toiseksi päätyisin pitämään hiuksia kiinni joka päivä ja sitten lopulta leikkaisin taas polkan. That's how it usually goes.. Toki voisin ottaa yhtä runsaat ja kauniit hiukset kuin esimerkiksi Dana Delany'llä tai Julianne Moore'lla! :---)

Aamulla oli vähän sellainen "vittu-jään-nukkumaan" -olo. Argh. I need more sleep. Koeviikon jälkeen helpottaa.

Buh-bye, for now.

It's not healthy to be afraid all the time

En ole taas pariin päivään kerennyt kirjoitella, on ollut vähän koulukiireitä tässä koeviikon lähestyessä. Mutta tuota noin, voisin vaikka vähän kertoa eilisestä, joka oli melkoisen mielenkiintoinen. Olen siis Joensuun Normaalikoulun lukiossa ja täällä sitten oli sellainen pieni pommiuhka eilen. Meillä oli biologian tunti menossa, kun noin kello 13.30 rehtori kuuluttaa: "Hyvä Normaalikoulu, täällä puhuu lukion rehtori Plaa Plaaa. Pyydän opettajia pitämään oppilaat luokissa ja pysymään rauhallisina. Lisää tietoa tulee pian, mutta toivon, että kukaan ei poistuisi rakennuksesta. Mutta jos on pakottava tarve lähteä, käyttäkää rehtorin huoneen vieressä olevaa ulko-ovea." Siitä se pienoinen paniikki iski, koska a) rehtorimme äänessä oli jotain todella karmivaa ja hän puhui liian rauhallisesti, b) ei ollut mitään hajua mitä on tapahtumassa, c) meidän miespuolinen biologianopettajakin näytti paniikin merkkejä. Noh, siinä sitten jonkun aikaa jatkettiin opiskelua ja spekuloimista, mitä tulee tapahtumaan. Sitten vihdoin tuli toinen kuulutus, joka alkoi samalla tavalla, mutta jatkui sitten: "...yläkoulun uloskäynnin edestä on löytynyt epäilyttävä paketti. Poliisit ovat hälytetty ja he ovat tulossa tutkimaan pakettia." Siinä vaiheessa porukka repesi lievästi, koska viime vuonna oli löytynyt miltei samanlainen epäilyttävä paketti... Pääsimme tunnin loputtua poistumaan luokista ja sitten melkein koko lukio kokoontui ala-aulaan ja odotimme tiedotusta, että saammeko poistua rakennuksesta. Sitten kuului viimeinen kuulutus, josta saimme tietää, että poliisit tutkivat laatikkoa varoen silläkin hetkellä ja, että paketin kyljessä lukee "Hyvästi Norssi". Tuo kyseinen lause sai kyllä kaikkien karvat nousemaan pystyyn. Saimme sitten onneksi luvan poistua rakennuksesta käyttäen toista uloskäyntiä ja koulu tyhjeni kyllä aikamoista vauhtia. Erittäin mielenkiintoinen kokemus, jota en halua kokea enää ikinä uudelleen. Mutta tosiaan, kun meidän koulussamme on ollut jo kaksi "pommiuhkaa", niin miten käy jos joskus tulee tosi tapaus? Sitä en kyllä haluaisi miettiä sen enempää.

Menin sitten vähän järkyttyneenä töihin viideksi tunniksi ja kun pääsin pois niin sain tietää, että paketti oli ollut vaaraton ja se oli sisältänyt pattereita ja vanhan kaukosäätimen... Valvontakameroista oli myös nähty, että paketin oli jättänyt noin 14-15-vuotias huppupäinen poika. Jollakin kenties hieman sairas huumorintaju? - Ehei.

Tänään olisi sitten vuorossa se keikka Kemmurun lämppärinä. Can't wait! Mutta, en ole laulanut yli viikkoon keuhkoputkentulehduksen, yskän ja kurkkukivun takia, joten voin vain toivoa että keikka menisi hyvin.

You know how the time flies

Sairastellessa aika kuluu hitaasti, toisaalta nopeesti. Okay, that didn't make any sense. Keuhkoputkentulehdusta olen yrittänyt tässä potea noin neljä päivää. Kunnon hevoskuurit on annettu, mutta ei ole vielä oikein kunnolla purrut, keuhkot siihen malliin vielä pihisevät ja puhisevät hengitellessä. Yskäkin on aika ikävänkuuloinen.

Eilen kävin katsomassa maailman mahtavimman leffan (en ehkä maailman, mutta kuitenkin. Paras leffa PITKÄÄN aikaan)!! Kyseessähän on sellainen ihanainen kuin Crazy, Stupid, Love. (suomeksi: Hölmö, hullu, rakkaus). Leffassa loistivat Steve Carell urpoudellaan ja Julianne Moore kauneudellaan ja suloisuudellaan ja ja ahhh, olen ehkä liian puolueellinen tässä.. Mutta kuitenkin, tosi lämminhenkinen, hauska, hupaisa, ihana ja mahtava leffa. Suosittelen että ehdottomasti menette kaikki katsomaan tätä kyseistä mahtavuutta! Ja seura oli hubaisa, koska mielipiteet kohtasivat toisensa hyvin. 8---) (I was not the only one who adored Julianne's beauty...)

Muokkailin tänään tollaisen välimuotoulkoasun, en ole siihen täysin tyytyväinen, mutta se saa kelvata ainakin sinne asti kunnes ensimmäinen koeviikko on ohi! ....siitä alkoikin tämä kuuluisa koeviikkoahdistus, fuck. Ehkä kuitenkin voisin unohtaa sen ahdistuksen ja keskittyä ensinnäkin paranemiseen, sitten kolmen päivän työputkeen ja sitten perjantaiseen keikkaan, jossa meidän bändi lämppää Kemmurua! :-)

Loppuun pari hassua kuvaa minusta ennen eilistä leffailua:

Jaksoin hoitaa kynteni tänään, ei tuosta nyt mitään
näy, mutta laitoin vähän kiillettä pintaan ja kimalletta
kärkeen. Ja viilailin vähän muotoon..

Ainiin! Huomisesta tulee suht kiva päivä, koska pääsen hommailemaan studioon! Meidän koulussa on sellainen mahtava äänitysstudio ja meillä järjestetään musiikkiteknologian kursseja kaksi kappaletta. Nytten minulla on vuorossa jatkokurssi, jossa työskennellään minimissään 25 tuntia studiossa (siitä pidetään tarkkaa kirjaa!) ja lopputuloksena täytyy olla jokin ääninäyte. Lyöttäydyn kahden mukavan pojan kanssa ryhmäksi ja sovimme, että äänitämme kolme erillistä kappaletta, koska aika tulee riittämään. Aloitamme "helpoimmasta" ja minun toiveestani, Adelen Someone Like You -kappaleesta. Minä laulan, soitan pianoa ja yks IIImili soittaa bassoa (joka muuten soittaa meidän bändissäkin, Manhattan Fall'ssa bassoa :--D!) toinen poika toimii varmasti äänittäjänä ja sitten yhdessä lisäillään kaikkea tilpehööriä sinne ja ja kaikkea muuta mukavaa! :---) Olen tosi innoissani tästä, koska vain taivas on rajana.

Cheers.

This is our ungodly hour

FIRST OF ALL: herranjumala, että yllätyin katsoessani tuota viimeisimmän tekstin "luin" -näppäyksien määrää... Hih, pientä iloakin tähän päivään.¨

Ajattelin avautua ja angstata hirveästi tänään. Mutta. Sitten päätin olla hiljaa, koska en halua miettiä enää mitään sen ihmeempiä. Onneksi nuoruus on vain kerran elämässä, ei tätä kestäisi yhtään sen enempää tai kauempaa tai useammin, kuin kerran.

Päätin koulun jälkeen jäädä kaupungille haahuilemaan ja mietiskelemään asioita yksikseni. Eksyin sateesta Coffee Houseen Mochaccinolle, joka oli erittäin ällönmakea ja minulle tuli paha olo siitä. Never again. Pitäydyn Chai Lattessa mieluummin. Tai maitokahvissa. Istuskelin yksikseni ja kuuntelin muissa pöydissä käytäviä keskusteluja sivukorvalla - nothing interesting. Ihmiset ovat hassuja, aikuiset varsinkin. Mutta toisaalta haluaisin olla aikuinen ja päästä täältä kauan pois. Aloittaa elämän.
         Sitten päätin tuhlata ensimmäisen palkkani ja suuntasin askeleeni KappAhlia kohti, koska olin kuullut, että sieltä saattaisi löytyä kivoja ponchon tapaisia rättejä päällepantavaksi. Kolusin kuitenkin koko kaupan läpi, mutta löysin vain pari kivaa - helvetin kallista, ja pari rumaa - helvetin kallista neulehommelia. Kiersin Seppälän - ei mitään. Pistäydyin H&M'ssä ja mukaan tarttui muutamat leggingssit siltä varalta, että joihinkin tulisi reikä tai ne hajoaisivat kappaleiksi. Heh. Sitten törmäsin kivaan tarjoukseen Mekassa. Kaksi paria kenkiä 50 eurolla! Hehe, tartuin tarjoukseen ja ostin kahdet kengät. Samaa mallia, mutta toiset ovat mustat ja toiset vaaleanruskeat. Shoppailu on parasta terapiaa heti musiikin jälkeen.


Nyt kuuntelen The Fray'tä ja fiilistelen elämää, en ehkä mitenkään ilolla, mutta kuitenkin. Tärkeintä ehkä on se, että tunnen jotain. Piano + ihana miesääni = rakkautta. Rakkaus = tunne. Tunne = elämä. Elämä = Not so great.

There's nothing more to say. Voisi kokeilla useammin ajatusketjua, se olisi haastavaa.

Heippajakiitos.

ps.

.

Who are we?

Tämä postaus tulee koostumaan erittäin randomeista (=noloista) kuvista ja tyhjänpäiväisestä pälätyksestä, hope you're up for it! ;-D

Joo, siis, viikonloppuni oli hemmetin tylsä. Perjantaina menin nukkumaan (!!) jo yhdeksän jälkeen, ihan hullua. En muista edes, että milloin olisin ollutkaan niin väsynyt, että olisin mennyt yhdeksältä nukkumaan... Tosin, sammuin sohvalle teeveen ääreen, joten ehkä sillä oli osansa asiaan. Lauantaina minulla oli seitsemän tunnin työvuoro ja odotin sitä kuin kuuta nousevaa (not really). Selkä oli ihan paskana jo valmiiksi, ja työpäivän päätteeksi polvetkin rupesivat vihoittelemaan. Yhtä palovammaa rikkaampana (+palkkaa) pääsin kotia nukkumaan. Jos en jotain ole tänä viikonloppuna tehnyt, niin se ei ainakaan ole nukkumista. Huhhuh. Luulisi ensi viikon pärjäävän tällä määrällä..

Ajattelin aamulla lähteväni päiväksi seikkailemaan kameran kanssa keskustaan, mutta en sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi ajeltua sinne asti. Datasin siis kotona, luin kirjaa (Yöllisen koiran merkillinen tapaus - Mark Haddock) ja kävin bänditreeneissä! Ennen treenejä leikin kuitenkin puhelimellani ja nappailin pari hassua kuvaa sillä, joten kehno laatu kuuluu kuvaan.

yritin näyttää söpöltä

ikuistin päivän koulussa, jolloin minulla oli pipo päässä

Eipä tässä sitten muuta, hehe.

Muistakaa painaa luin -nappia jos luit tekstin! Olisi kovin mukavaa. :-)


Moimoituitui.

Turning tables

Kauheanmoinen (onko se ees sana?) kirjoittamisen halu!!! En tiedä taas, että mistä se tuulee. Ärsyttää vaan, koska koulussa äikän tunneilla kirjoitellaan vaan kaikkea, joihin ei voi käyttää luovuutta vapaasti. Haluan vain kuunnella Mobya, istua jossain syrjäisessä kahvilassa sateella, juoda chai lattea ja naputella näppäimistöjä - ihan vain omaksi ilokseni. Mutta toisaalta, sitä kun ei tiedä että mitä minä sitten huomenna taas haluan. Mieli kun muuttuu aina vähän liian useasti, se on jo huomattu...

Tänään meidän koululla on piinapäivä. Tänään kaikki kakkoset kostavat viime vuonna koetut vääryydet nykyisille ykkösille. Teemana on 80's ja kaikkien on ainakin pitänyt pukeutua niin, tiedä sitten kuinka moni oikeasti on pukeutunut. Noh, anyways, kakkoset ovat sitten ruiskutelleet ykkösten päälle litrakaupalla vettä kaiken maailman suihkupulloilla ja piirrelleet niitten naamoihin kaikkea hyvin jännää huulipunilla, kajaleilla jnejne. (tosin viime vuonna meidän naamoihin piirreltiin tusseilla, joita ei ollut NIIN helppo pestä pois...) Ykkösiä on myös elmukelmulla, jesarilla ja muilla teipeillä köytetty kiinni toisiinsa, muumiowrapattu, teipattu pylväisiin ja tuoleihin, ja vähän kaikkeen muuhunkin mitä ollaan vain keksitty. Vain mielikuvitus on rajana. Tähän piinapäivään liittyy myös se, että ainakun tutorit ovat huutaneet keskusradioon, että "LANKUTA!"niin kaikkien ykkösten on täytynyt lankuttaa. (Jos et tiedä mitä lankutus tarkoittaa, look it up!) Ja jos joku ei lankuta, niin tulee vettä ja mie annan raippaa. Eli oon siis kuljeksinu välitunnit raipan kanssa ja rankaissut ykkösiä. 8----) (Tuleva ammattini? Öhh...)

Mutta niin, vielä yksi tunti koulussa ja sitten matkani vie töihin. Käristämään vähän purilaisia.

Heissan.