Nevermind, I'll find someone like you

Noniiin, sain itseni vihdoin raahattua jopa tietokoneen ääreen. Surffailusta on tehty niin helppoa, nyt kun minulta se iPhone löytyy... Mutta ei siitä sen enempää.

Minulla on tosi ristiriitainen fiilis tällä hetkellä. En tiedä enää mitä haluan, miksi haluan, miten haluan. En oikeen tiedä mitenkä päin tässä nyt oikein olisi. Kesäkuu tulee olemaan tosi outoa aikaa, monista syistä. Outoa, mutta ihanaa. Ehkä. En vaan tiedä. Tässä se ristiriita puskee kovasti esiin. Yhden asian tiedän kuitenkin varmaksi; iloitsen ihanan siskoni Tiuhtin paluuta Suomeen. Minulla on ollut häntä kovin suuri ikävä. Vaikka Tiuhtirakkainpani on ollut pitkään poissa, olemme lähentyneet sinä aikana kovasti. I consider her as my sister. And I love her very much! *muisk* Mutta niin, siitä ristiriidasta vielä sen verran; tuntuu että jos pääsisin pois Suomesta vähän pidemmäksi aikaa, asiat selkenisivät itsestään.

Nyt on vuodatukset tehty, niin siirrynpä sitten eteenpäin. Ykkösvuoden viimeinen koeviikko on tässä parhaillaan meneillään. Itsehän olen tehnyt vasta enkun kokeen, joka nyt meni tietenkin hyvin. No big surprises there. Huomenna olisi ranskan koe, mutta päätin jo aamulla (tai oikeastaan eilen) etten tee sitä enää tänä vuonna. Turha minun on siitä ottaa mitään kutosta kun kesän aikana voin oikeasti oppia ne asiat Jannen opastuksella (kyllä rakkainpani, joudut opettamaan minulle kesällä ranskaa!:D:D) ja tehdä kokeen alkusyksystä. Tiistaina on sitten luvassa matikan koe, jonka failaan eikä minua edes haittaa se. Sitten viimeinen koe on terveystiedon koe. Noh, maalaisjärjellä ja perustiedoilla mennään. Katselen ehkä jotain käsitteitä läpi, mutta en kuitenkaan meinannut 140 sivua lukea yhdessä illassa, joten näillä mennään! :D

Lueskelin tuossa ensimmäistä kertaa elämässäni More To Love -blogia, jota kirjoittavat pluskokoiset Mimmi ja Peppi. Aivan mahtavia persoonia, ja aivan hirmuisen kauniita ihmisiä. Haluaisin omistaa samanlaisen itsevarmuuden kuin heillä. Olisi niin paljon helpompaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Mutta ei, joka kerta kun katson peiliini kotona ennen kuin lähden kouluun - ajattelen että: "Näytänpäs ihan nätiltä tänään." Sitten saavun kouluun täydellisten vartaloiden maailmaan ja siellä kun törmään peilin eteen, niin voi hyvä jumala miten inhottavalta tuntuukaan... Huoh. Ehkä vielä joskus.

Okei, nyt olen oikeasti vuodattanut ihan tarpeeksi. :D  My apologies.

Tänään olen ihaillut erään upean kurvikkaan muodokkaan naisen kuvia, nimittäin Christina Hendricksin. Kyseinen kaunotarhan näyttelee sarjassa nimeltä Mad Men. Itse en ole yhtä ainuttakaan jaksoa kyseisestä sarjasta katsonut, mutta ajattelin korjata asian tämän postauksen jälkeen! :) Tässä pari kivaaaaa kuvaa Christinasta:

(Eräs ihaNainen sanoi minulle yksi päivä, että muistutan jollain tavalla Christinaa... Hih :3)


Ainiin, I'm deeply in love with the lovely Adele!

Hiding under her blanket

Hello there! Päätin tehdä pienen postauksen ennen nukkumaanmenoa - avaamatta konetta. Tattadaa rakastan iPhoneani.

Tänään olin töissä ja kävin kampaajalla raidoittamassa pääni. Tykkäään! :-) Illalla kävin katsomassa vähän perinteistä kyykkäturnausta entisellä ala-asteella. Turnauksen voitti pikkusiskoni luokka, onnea siis heille! Sitten opiskelin perjantaista englannin koetta varten and fell back in love with English<3

Kunnon kuvaa en hiuksistani saanut, joten päätin olla laittamatta mitään kuvaa.

Have a good sleep - remember to dream..

The only one that could ever reach me

Olen tietokoneella koulun käytävällä, kaiuttimista kuuluu klassista musiikkia - kello on 8:04

Pari vuotta taaksepäin reaktioni klassiseen musiikkiin näin aamutuimaan olisi ollut "VOI *BEEP* MITÄ PASKAA!!11" Mutta nyt, en osaa edes kuvailla tätä hyvänolon tunnetta, jonka tämä kyseinen musiikki saa minussa aikaan. I just love it. Olen sen varmaan ennenkin sanonut, mutta sanonpahan nyt uudellen. Ei sitä voi ikinä liikaa toitottaa rakkautta musiikkia kohtaan. 

Tulipas kerrankin jotain syvällisempää - hah. Tosiaan, joku voi nyt ihmetellä mitä teen tähän aikaan aamusta koulussa, jos kerran en ole tunnilla. Unohdin kertoa tästä ihanaisesta tapahtumasta viime blogikirjoituksessani, joten raivoampa nyt vihdoinkin tästä tänne. Olin siis perjantaina kaupungilla ja parkkeerasin rakkaan skootterini Kauppahallin eteen, seinän suuntaisesti. Mummon torikoju (myy kukkia) on ihan siinä lähellä, joten mummo näki koko tilanteen itse. Kävi siis niin, että kaksi alkoholisoitunutta juoppoääliötä ryhtyivät tappelemaan Kauppahallin edessä. Toinen ääliöstä hakkasi toista ihan kunnolla. Tappelu siirtyi koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi skootteriani ja mummo seurasi kauhulla tilannetta. Loppujen lopuksi se idiootimpi yksilö sai päähänsä tönästä se lihavampi ääliö skootteriani päin. No, skootteri kaatui ensin kyljelleen ja sitten se mies räsähti skootterin päälle koko painollaan (jota oli ainakin päälle sata kiloa...). Jätkältä aukes pää iskiessään sen sementtiseinään ja sitten se urpo joka hakkasi tätä toista miestä lähti livohkaan. Kaksi poikaa lähti turhaan sen toisen perään - eivät ne sitä löytänyt. Sitten mummo soitti minut paikalle tsekkaamaan skootterin vahingot. Kävi ilmi, että rattilukko on nyt kokonaan jumiutunut. Sitä ei saa lukosta pois - eli sitä ei saa millään käynnistymään. Kylki on naarmuilla ja pari osaa lerpsahti melkein irti. Nice. No, parasta tässä on se, että vakuutus ei korvaa, koska minulla on vain liikennevakuutus, joka ei päde parkeerattuun skootteriin. JIPPIAJEI. Ja noilta kahdelta alkoholisoituneelta ääliöltä on turha odottaa minkäänlaisia korvauksia...

Nyt vähän iloisempiin uutisiin (ainakin omalta kohdaltani) - saan tänään valkoisen iPhonen! Hihiii, vihdoin...

Ps. Meryl <33333

Don't let me get me

Nyt tuli ihan pakonomainen tarve kirjoittaa pitkästä aikaa minun kultablogiini! Keskeytin jopa Desperate Housewives season 5'n katselmuksen tämän pakonomaisen tarpeen takia - what's gotten in to me? PAAAAAAAAALjon on kerennyt tapahtua tämän hmm.. __YHDENTOISTA??!!__ päivän aikana. Okei hups oikeasti, olen pahoillani kun olen tällainen paska bloggaaja. Ehkä kesä tuo minulle lisäaikaa kirjoitella tännekin hieman ahkerammin.

Okei. Viime viikko. Mahtui paljon hyvää ja vähän paskaakin. Kivoja uutisia koulussa (!!) ja tärkein uutinen kaikista; varattiin lentoliput Brightoniin rakkaan Ållen kanssa! Ensimmäinen reissu ilman vanhempia - helvetin mahtavaaaaaaaa. Nyt kerron sitten, että minkä takia olemme sinne menossa. Yksi mukava sellistinainen (joka on kotoisen Britanniasta) on yhtenä ohjaajana hänen miehensä pitämässä Rockshop musiikkileirillä. Ja hän sitten ehdotti tätä minulle ja Ollille - ja tottakai me haluamme lähteä sinne! Basically, se on musiikkipäiväleiri (1.8-5.8 joka päivä klo 09-17) ja se järjestetään Brighton Domessa. Siellä ohjataan tekemään omaa musiikkia, annetaan neuvoja, opetetaan uusia juttuja ja sävelletään / sanoitetaan oma biisi. Perjantai-iltana on sitten suuri leirinpäättäjäiskonsertti, joka pidetään tietenkin siellä isossa Dome'n konserttisalissa (siis se on oikeasti hemmetin suuri ja hieno). Jokainen ryhmä / soittaja / laulaja saa esittää mitä haluaa. Me Ollin kanssa tietenkin lyöttäydytään yhteen säveltäjä/sanoittajapariksi ja teemme hienon kappaleen. :-) Koska se leiri kestää vain viisi päivää, niin saimme sitten neronleimauksen lähteä sinne Brightoniin aikasempaan ja lähteä pois myöhempään. Eli olemme Brightonissa 11 päivää! Saavumme 29. heinäkuuta (perjantai) ja lähdemme 8. elokuuta (maanantai). Suunnitelman mukaan kun saavumme Lontoo-Gatwick -lentokentälle, menemme siitä Brightoniin junalla ja katsastetaan paikallinen yöelämä perjantai-iltana. Sitten lauantaiaamupäivästä lähdemme junalla Lontooseen ja vietetään siellä päivä shoppailen ja syöden hyvää ruokaa. Sitten chillaillaan sunnuntai Brightonissa ja maanantaina sitten alkaakin ensimmäinen leiripäivä. Ainiin, ja yövytään jossain edullisessa hotellissa kahden hengen huonees - lol, mitähän siitäkin tulee. :-D Tapetaan varmaan toisemme viimesinä päivinä. Jep, että tällästä.

Brighton

Brighton Pier

TUOLLA ME SITTEN ESIINNYMME!

(pictures from weheartit & google)

Maanantaina hommaan itselleni VIHDOIN JA VIIMEIN iPhone 4'sen - valkoisena! Mmmm...

Some say love - it is a flower

Hello again. Minun oli pakko hypätä yhden päivän yli tässä 30 päivän haasteessani, koska minulla ei ole kuvaa lempimuistostani. Enkä kyllä haluakaan kertoa siitä mitään. HAHA! :---D Mutta siis, nyt minun pitää laittaa kuva henkilöstä, jonka kanssa haluaisin vaihtaa paikkaa päiväksi. Minulta meni yli tunti tätä henkilöä miettiessä. Totta kai ensimmäisenä mieleeni tuli Meryl Streep, ylläriylläri. MUTTA, en kuitenkaan valinnut häntä... Minua nimittäin on aina kiinnostanut tietää, miltä tuntuisi olla kuuluisa ja armottoman lahjakas laulajatar. Valitsin siis Céline Dionin... Haluan kuitenkin vielä perustella tätä kyseistä valintaani. Hän on tajuttoman lahjakas - sanat eivät edes riitä kuvailemaan kuinka lahjakas. Hän laulaa myös maailman ihanimmalla kielellä (englannin lisäksi) ranskaksi. Rakastan ranskaa. Hän on älyttömän kaunis ja hänellä on täydellinen vartalo. Ainoa miinus tässä naisessa on hänen mies.. :---D Anteeksi vain. Please forgive me.

Päivä 6 - Kuva henkilöstä jonka kanssa haluaisit vaihtaa paikkoja päiväksi

Noniin, nyt kun on tämä saatu alta päiväjärjesyksestä, kerronkin sitten mitä minulle kuuluu. Niinkuin pystyitte huomaamaan jo tekstin alusta, että en aloittanut angstaamisella, minulle kuuluu jälleen kerran oikein hyvää! :---) Eilinen ihana ilma piristi huimasti, vaikka jouduinkin menemään illaksi töihin. Töissä sain uusia tuotteita myytäväksi, joten vaihtelukin virkisti. Ja vaikka en edes seuraa jääkiekkoa, ilahduin uutisesta - Suomi voitti Venäjän. Haha in your face suckers!! ;---D Äsken olin ihanassa Murussa (kahvila / baari) kahvittelemassa terassilla. Sain otettua kesän ensimmäiset auringot ja ihonikin otti jo vähän väriä itseensä. En ole enää ihan albiino! Sitten kävin torilla nauttimassa Twister -mehujään - nam! Nyt on enää yksi tunti, matikkaa hyi. Mutta sitten äitin kanssa salaatille ja varmaan loppuillan vietän sitten kaupungilla.

Byebye lovelies!

You think you know me well

Päivä 4 - Kuva paikasta jossa haluaisit vierailla

Tuonne kesällä! <3 Nyt jatkan fanityttöilyä samaan malliin kuin eilenkin. En muistanutkaan muistinpas kuinka paljon rakastan Meryliä...




Heihei.

As I'm standing here - and you hold my hand

Tämän 30 päivän haasteen ansiosta taidan sitten kirjoittaa blogiinikin joka päivä! Hahaha. What the hell. Saa nähdä miten käy sitten kun viimeinen koeviikko alkaa...

Day 3 - a picture of the cast from your two favorite shows

Päivä 3 - Kuva kahden lempiohjelmasi henkilöistä

Fangirling is so much fun. Tämäkin ilta mennyt tumblrissa rebloggaamiseen... (Teille, jotka ette tiedä mikä on tumblr tai mitä "rebloggaaminen" tarkoittaa: HAHAHHAHAHAHAHAHA epic fail for you guys.) Huomaa kyllä, että minulla ei ole elämää, ei ainakaan vielä. :---D Töissä oli tylsää, mutta tällä kertaa olisi ollut jopa motivaatiotakin. Mutta kun mitään ei tapahtunut siellä. Onneks töitten jälkeen lähdin kahville kaveriporukalla - sitten oli oiiikein hauskaa ja mukavaa!

Tunti sitten, ennen kuin aurinko laski silleen jännästi - taivas oli aivan täydellinen. Mutta koska olen tyhmä ja laiska, en mennyt ajoissa valokuvaamaan sitä, vaan seuraavan kerran kun nostin katseeni tietokoneen ruudusta, taivas oli jo melko tumma. Damn! Olisi pitänyt lähteä sinne ajelulle - vaikka sitten yksin.

What should I do tomorrow? - Oh yeah, go to work. GREATNESS.

AINIIN, MUISTAKAA PAINAA TUOTA NAPPULAA JOS LUITTE TEKSTIN!

I sat on the roof and kicked of the moss

Ahh, tämä päivä on ollut yhtä rakkautta! Musiikkia, musiikkia ja tunteita. Ihanaihanaihana päivä. Pyydän anteeksi tätä armotonta iloisuutta - I just can't help this feeling.


Aamulla herääminen tuotti kuitenkin jonkinmoista tuskaa, mutta ajatuksien ansiosta sain itseni laitettuakin jopa edustuskuntoon. Minusta nuo hemmetin ilmat saisivat jo oikeasti lämmitä! Ei nimittäin ole yhtään kivaa ajella skootterilla kun on ihan pirun kylmä, murr. Ainoa miinus tälle päivälle. Koulussa sitten vähän kenraaliharkkailtiin ja hengailtiin pikkunatiaisten seurassa. Hassua ajatella, miten minäkin olin joskus pieni ja suloinen. Hah, vaikea ajatella kyllä nyt kun peiliin katsoo... :--D Nykyään sieltä kurkistelee sellainen huuuge trollface.

Meillä oli siis tänään Norssin toivelaulukonsertti, jossa lauloin Your songin ja Syksyn sävelen. Your songin esitin yhden toisen mahtilaulajan kanssa ja meitä säesti huippupianisti. Syksyn sävelen lauloin myös duettona ja siitä tehtiin sellainen svengaava bossanovaversio - me liked! Jouduin lähtemään kesken konsertin, jotta kerkesin Joensuun Kaupunginorkesterin mahtavaan konserttiin viereiseen Carelia -saliin. Voin vain sanoa, että taisin kokea mahtavimman musiikkikokemuksen tänäiltana. En ole ikinä kuunnellut mitään niin kaunista, rauhoittavaa, intohimoista ja tunteekkaista musiikkia. Yhden osan aikana silmiini vierähti kyyneleitä - musiikki liikutti minua niin. Tiedätte varmaan tunteen, kun musiikki aiheuttaa sellaisen reaktion, joka tuntuu siltä kuin jokin koskettaisi sydäntä ja antaisi valtavan rauhan tunteen. Niin minulle kävi tänään. Paitsi että se oli kymmenenkertaisesti voimakkaampi tunne tällä kertaa. Taas yksi syy, miksi rakastan musiikkia niin paljon. Konsertin jälkeen jutustelin taas mukavia ihanan ihmisen kanssa ja ajelin kotia skootterillani.

Ennen kuin toivotan hyvät yöt, jatkan 30 päivän haastetta:

Day 2 - a picture of you and the person you have been close with the longest

Päivä 2 - Kuva itsestäsi henkilön kanssa kuka on ollut sinulle läheisin pitkään

Kuva otettu ennen Helsingin Alppipuiston kansanjuhla -
keikkaa ja jälkeen Kieppi -huvipuistolaitteen!

Mutta nyt, hyvät yöt - kauniita unia. Muistakaa unelmoida!

My mind is filled with facts

Heippa taas! Rupesin tuolla facebookin puolella tekemään tällaista 30 päivän haastetta, joten samahan se on tännekin tunkaista. :-)

Päivä 1 - kuva itsestäsi 10 faktan kanssa

Fakta numero 1 - Ajattelen ukkiani melkein joka päivä, vaikka hän kuoli jo kahdeksan vuotta sitten. Ikävöin häntä ihan kamalasti.

Fakta numero 2 - Keksin fantasioita päässäni päivittäin. Toivon, että elämä olisi enemmän satujen kaltainen.

Fakta numero 3 - Rakastan musiikkia enemmän kuin elämää. Tiedän, että se on monille todella vaikea ymmärtää; mutta jos elämässäni ei olisi musiikkia, olisin sisältä täysin kuollut.

Fakta numero 4 - Haluan asua New Yorkissa edes jonkin aikaa. Ja unelmani on mennä huuruiseen jazzbaariin Nykissä ja nauttia hyvää jazzia.

Fakta numero 5 - Haluan ansaita elantoni musiikkibisneksessä. Tulen hyvin epätodennäköisesti saavuttamanaan tämän unelman, mutta teen kuitenkin kaikkeni, jotta tämä toteutuisi. Laulajan ammatti olisi unelma.

Fakta numero 6 - Pidän rakasta ystävääni, Tiuhtia siskonani, vaikka emme ole millään tavalla sukua. Meillä on mahtava yhteys ja rakastan häntä hirmuisesti!

Fakta numero 7 - Löysin itseni Meryl Streepin kautta.

Fakta numero 8 - Itken jumalattomasti joka hemmetin kerta kun katson Hiljaiset sillat -elokuvan. Se ei ikinä petä minua. Hiljaiset sillat on elokuva täynnä intohimoa.

Fakta numero 9 - Olen erittäin intohimoinen henkilö. Rakastan tuntea - se saa minut tuntemaan elävältä.

Fakta numero 10 - Teen biisejä. Olen tehnyt noin 15 biisiä, mutta olen näyttänyt niistä vain kaksi jollekin.

Ja voisihan sitä tässä samalla kertoa vaikkapa tästä päivästä ja muutenkin elämästäni. Tosin, mitään ei ole tapahtunut vaikka kuinka haluaisinkin. :---D Koulua, töitä, hengaamista.That's all. Haha. Huomenna joku fail-koulun-konsertti, jossa sjungaan Your Songin ja sitten sen jälkeen Joensuun Kaupunginorkesterin konserttiin. :-)

I know it's not much

I feel kinda weird. Don't know what's gotten into me. I feel like I need a change (again). I feel like I need something - someone. 

Olisihan se ihan kiva ottaa selvää itsestään. Olisi tosissaan ihan mukavaa olla koomaamatta koko päivää ja nolaamatta itseensä. Kaikki kyselivät vain: "Mitä mietit?" Ja jos totta puhutaan, en miettinyt yhtään mitään. Oli kauhea angsti -olo, mutta silti päässäni ei kulkenut yhtä ainoata ajatuksen rihmaa. Kysyn vain itseltäni, what the hell's gotten into me??


Gosh. Joo, siis, tämä päivä. Hmm. Menin kouluun, en ollut yhdelläkään oppitunnilla. Koomailin konserttiharjoituksissa ja tietenkin pienesti vittuunnuinkin. Jotenkin en arvosta suuresti sitä, että ruvetaan harjoittelemaan maksulliseen (liput __viisi__ euroa!!) koulukonserttiin viikkoa ennen konserttia. Ömm? Käy jotenkin vähän aivoon tuollainen touhu. Pitäisi harjoitella kiireessä ja vähässä ajassa suht motivoituneesti. Jipii.

But, this picture pretty much sums up my current feelings:

I don't want you guys to think that I'm complaining about my life. I like my life just the way it is. I mean that I like my life - I just hate myself.

Give me your eyes for just one second

Funfunfun = eilisen tunnelmat. 

Hyvää vappua siis kaikille! Minulla on ollut oikein mukava viikonloppu. Rentoutumista, shoppailua, television katselemista, laulamista, konsertissa käymistä ja vappuilua hyvässä seurassa (hih). =) Huomioikaa toki sellainen fakta, että minulla ei ollut aamulla minkäänlaista darraa, oikeasti! :-D En harrasta. 


Mutta siis, eilinen. Heräsin aamulla melko aikaiseen, jo yhdeksältä. Puin päälleni ja lähdimme äitin ja isin kanssa torille moikkaamaan mummoa (joka myy kukkia torilla) ja tsiigaamaan vapputori. Oli hiiirveän kylmä tuuli ja minä päätin lähteä ihanassa fiftarihameessani (joka on aivan rakkauspakkaus). Ennen kolmea laittauduin OIKEIN hienosti hehe ja suuntasin konserttiin! Ilkka Alanko Orchestra ja Joensuun Kaupunginorkesteri. Aivan mahtava, aljnfkggnfd oikkeesstiii, hehe. En ees tiiä mitä sanosin. Ilkka ei edes ole minun lemppariartistejani, mutta SILTI. Kaikki kuulostaa paremmalta kun taakse laitetaan orkesteri, believe me.

tää oli paras kuva, jonka sain konsertin aikana = FAIL

Konsertin jälkeen suuntana oli Joensuun keskusta! Kyytini saavuttua (valkoinen Audi) ajelimme tosissaan sinne keskustaan päin ja pidimme hauskaa! Kiertelimme keskustassa, eksyimme jostain syystä konsalle, pidimme siellä hauskaa ja sitten suuntasimme Ilosaareen. Tapasin vanhoja tuttuja ja tutustuin uusiin tuttavuuksiin. Harmi vain, Katjaseni ei kerennyt lähettää eilisiä kuvia, joista tunteet olisivat välittyneet paremmin kuin tuhannesta sanasta. Anyway, I had lots of fun and that is all that matters in the end.


Tänään oli vähän rauhallisempi päivä. Kahvittelua Coffee Housessa ystävien seurassa - hyvässä seurassa. Ai että naurettiin taas aivan hirmuisesti. :-D Ei tässä muuten kuin, hihi.

Kuvamateriaalia pe-su:

Somebody, send me roses?

Minä, Pirre & Jonna

TÄMÄ nainen hyvät ihmiset, on minun rakas BIATCH <3

I think this is goodbye - for now.