I don't know if the sky is heaven - but I pray anyway

I'm sorry for being such a lazy blogger! Lupaan, vannon ja aion parantaa tapani. On ollut hirmuisesti kaikkea häslinkiä elämässä. Sukulaisia kävi vierailulla ja halusin viettää kaiken mahdollisen ajan heidän kanssaan. Sitten tietenkin menin sairastumaan. Yhyy, kuinka inhoankaan kuumetta. I hate, hate, hate it. Ennen kuin kuume nousi kunnolla, suunnittelin katsovani kaikki rästiin jääneet tv-sarjat digiboxilta ja sitten sen jälkeen pari elokuvaa. Ja pah! Väsytti, koski päätä, oli kuuma, oli kylmä, v*tutti ja sitten nukahdin. Sain kuitenkin jonain päivänä katsottua pitkästä aikaa kaksi lempparikomediaani The Proposal ja Something's Gotta Give. 

Eilen lähdettiin pikkusiskon kanssa mummolaan ja oltiin siellä yötä. Onhan siellä niin ihanan rauhallista, rakastan sitä paikkaa. Mummon miehen synttäripäivän kunniaksi tehtiin tänään ihanan raikasta appelsiininmakuista hyytelökakkua, nam! Tänään sitten kotiuduttiin ja katsottiin Gleetä. Melko turhan tylsä lauantai-ilta ollut. Olisin kaivannut ehkä vähän yhdessäoloa ystävien kanssa. Mutta toisaalta, oma sänky on niin ihana, että ihan hyvä vain että saan nukkua tänä yönä siinä...

Viikon aikana olen vähän suunnitellut tulevaisuutta. Tehnyt useampia suunnitelmia, jos jokin ei käykään toteen niin on varaa valita. Sen suurempia valintoja en ole tehnyt, kuin sen että lähden New Yorkiin kun olen saanut ylioppilaslakin. Äiti ja isi ovat luvanneet minulle kaupunkimatkan haluamaani paikkaan. Viiden päivän loma New Yorkissa oli ainoa vaihtoehto minulle. :----)

( weheartit.com )

Nyt spotifyssä soi ihana-ihana-ihana-ihana Idina Menzel. Kiitos Glee kun koukutit minut jälleen kerran ihanaan ihmiseen. Rakastuin Idinan ihanaan akustiseen EP'seen. Jos sen kuuntelisi vielä kerran läpi ja sitten menisi unten maille valmistautumaan huomiseen äänistyssessioon. (Tosin on vielä hyvinkin epävarmaa laulanko huomenna. Ei ole ääni vielä parantunut täysin... Shit.)

Ihana.

Hugs and kisses.

Yours are the sweetest eyes

Oh my God, tämä viikko on mennyt nopeasti! Viikkoa on siivittänyt monituiset tunteet. Iloa, surua, ahdistusta, riemua etcjne. Paljon olen kerennyt tehdäkin. Ja koin oudon ilmiön, tai olen oikeastaan kokenut sitä joka päivä tällä viikolla; en muista edellisien päivien tapahtumia enää seuraavana päivänä. Se on OIKEASTI outoa, vähän pelottavaakin... Esimerkiksi nyt en muista mitä tein eilen, en todellakaan. :-D Kai minä olen sitten menettänyt muistini. Oikeastaan ihan hyvä vain. Saa keskittyä normaaliin elämään. Kyllä, olin aikeissa kirjoittaa järkevän sisällöllisen tekstin, toisin kävi. I'm sorry. :----D Te ihmiset, jotka ette kestä fanityttöilyä ja ihkutusta (luoja INHOAN tuota sanaa...), lopettakaa lukeminen sitten tähän. (Luvassa HBC'tä & MS'ää) Ajattelen vain teidän parastanne.

Ihana. Ihanainen. Helena Bonham Carter. Ei oikeasti ole ollut päivää, jolloin en olisi nauranut tämän naisen ihanille ilmeille. (Tai tuntenut kuumotusta......) HBC on niin pieni ja pippurinen ja kaunis.

Ei minun tarvitse edes sanoa tästä mitään. Kyllä työ ymmärrätte. Jumalainen.

Huomattuani, että opiskelumotivaationi on melekoisen alhaalla, kävin sitten vähän muuttelemassa lukujärjestystäni. Hehheh! Mutta vitosjaksosta tuleekin sitten vähän rankempi, ei rankka, mutta rankempi kuin tästä jaksosta. Otin pois musiikin ja uskonnon kakkoskurssit ja siirsin ne ensi jaksoon. Not bad at all. (Miulla sit tulee olemaan tässä jaksossa kolmen päivän viikonloput HAHAHAH! Perjantaisin ei ollenkaan koulua 8---D) Hävettää ihan miten laiska olen.

Eilen kävin kampaajalla ja otin pään täyteen vaaleita raitoja. One step closer to being a blonde again. Hui. Taitaa nää viimeisetkin aivosolut sitten kadota tuolta päästä (ihan niinkuin niitä enää olisi edes jäljellä...)

Varattiin bändin kanssa studio ja sitten äänitetään meidän ainoa oma suomenkielinen biisi "Kauneus" kahden viikon päästä sunnuntaina. I'm so excited! Paska homma on vaan se, että tietenkin hankkiuduin flunssaan ja nyt onkin sitten kiire saada tämä tauti nujerrettua... Minun tuurilla tässä kohta ollaan jo antibioottikuurilla.

Ihana huomata että opettajatkin välittävät oppilaistaan. Kiitos. (Ja tämä ei oikeasti ole sarkasmia!)

Mitäpä sitä täällä jättää kertomatta. Tämä ilta nousi elämäni kauheimmaksi illaksi. Haluan vain unohtua. Minut jätettiin. Olen taas yksin, vikoineni.

You were my sweetest downfall
I loved you first.

Let's get physical

Huippuihanamukava päivä takana. Näitä enemmän kiitos! :------------)

Eilen en kerennyt/jaksanut liittää kuvia postaukseen... VAIKKA OLISI OLLUT ERITTÄIN HYVÄ SYYKIN! Merylin seuraava rooli tulee olemaan Britannian ensimmäinen naispuolinen pääministeri, Margaret Thatcherina elokuvassa The Iron Lady. Ahhh, maltan tuskin odottaa! Meryliltä ei ole tullut elokuvaa _vuoteen_... Liian pitkä aika. :---D Mutta tässä ensimmäinen kuva Merylistä Margaret Thatcherina:

En ois tunnistanut muista kun silmistä.

Tässä sitten oikea Margaret Thatcher!

Sitten oli tullut taas uusia kuvia DD'stä (wifey), i love herrrrrrr...

I'm saying all the things that I know you'll like
Making good conversation
I gotta handle you just right
You know what I mean
I took you to an intimate restaurant
Then to a suggestive movie
There's nothing left to talk about
Unless it's horizontally.

Let's get physical, physical
I wanna get physical
Let's get into physical
Let me hear your body talk, your body talk
Let me hear your body talk

Baby they're tumblin' down

Ihan hauska päivä oli kyllä. Silloin kun on jotain tekemistä, niin ei ole aikaa omille ajatuksille. Tässä tapauksessa omat ajatukset olisivatkin olleet todella perseestä, joten oli ihan hyvä etten kyennyt ajattelemaan ala-asteikäisten pikkunatiaisten enkun tunnilla. Olin taas vierailulla vanhalla koulullani. Mutta siellä on aina niin mukava ilmapiiri, joten mieluummin minä siellä vietin vapaapäiväni. Ja sitäpaitsi, rakastan enkun opettamista. Tai siis opettamista ja opettamista. Englannin opettajan avustamista tunneilla. :---D

Ajattelin sitten ilahduttaa niitä vanhoja opettajia ja tein niille pullaa huomiseksi. Jää nähtäväksi moniko kuolee myrkytykseen. :----) Joo, mutta oli minusta tänään jotain hyötyäkin. Insinöörin vikaahan minussa on - KAUHEAA. (Minusta ei tule insinööriä. Minusta ei tule insinööriä. Minusta ei tule insinööriä. Minusta ei tule insinööriä.) 


Jooo-o hauska kuunnella kun äiti tuskailee vanhan koneen kanssa: "VOI V*TTU S**TANA!!!!"

HBC/DD/DH/MS/MC 

just sayin'

Flyin' high in Birdland

Mikään ei selvitä ajatuksia yhtä hyvin kuin aamutee (paitsi aamukahvi).

Tänään on parempi päivä. Tänään oli aurinkoinen päivä. Tänään oli kaunis päivä. Mitä minä tein tänään? - Heräsin kymmenen jälkeen, makasin sängyssä ihmetellen ja ajatellen seuraavat puoli tuntia. Lakkasin murehtimasta maailman menoja ja raahauduin keittämään itselleni teetä. Olisin halunnut kahvia, mutta kahvin keitto olisi vaatinut suuremmat ponnistelut. Nyt minun tarvitsi vain täyttää vedenkeitin vedellä ja painaa nappulaa. Teeveden kiehuttua valikoin itselleni Twining'sin English Breakfast Tea -teepussin ja pudotin sen ihanaan isoon teekuppiini. Teen valmistuttua puin takkini päälle, karvakengät jalkaan ja menin istumaan etuoven edessä oleville portaille. Siellä oli hirrrrmuisen kylmä. Istuessani siinä pakkasessa teemuki kädessä, tajusin että ei kaikki ole niin huonosti. Pitää ajatella vain joskus muitakin kuin itseään ja omia tunteitaan. Ei aina ole kyse pelkästään minusta. En pidä itseäni mitenkään itsekkäänä ihmisenä, mutta eilen toimin kyllä hieman itsekkäästi. Annoin omien tunteitteni mennä jonkun unelman edelle. Onneksi korjasin asian tänään, onneksi tajusin toimineeni itsekkäästi ja typerästi. Onneksi. Aamu on viisauksien aikaa, aamu on aikaa jolloin ei toimi typerästi. 

Hui, olipas jännä tarina. Selviydyttyäni aamusta, linnottauduin sohvalle ihanan peittoni ja tyynyni kanssa ja nautiskelin vapaapäivästä. Koeviikko oli minun osalta ohi jo perjantaina, thank God. En minä kuitenkaan pelkkää mustaa tv-ruutua tuijottanut. Päinvastoin. Seurasin  Wisteria Lanen värikästä elämää ja sen epätäydellisiä ihmisiä. Voi kuinka minua jo valmiiksi harmittaa huominen päivä. Minulla on Desperate Housewivesien nelostuotantokaudesta enää kaksi jaksoa jäljellä (+ lisämateriaali)... Yhyy, eikä rahaa ostaa vitoskautta. Elämä koettelee joskus, tässä tapauksessa elämä koettelee minua DH-riippuvaisuudella. Ehkä voisin suunnata tämän riippuvaisuuteni johonkin järkevämpään asiaan... Riippuvaisuuksia minulta kyllä löytyy, voisin lahjoittaa pari muille, anyone?

I'm sorry guys if I bored you to death, I hope I didn't... 

Nyt unten maille, kaunis unimaailma kutsuu minua luokseen...

Nighty night, I love you guys!

And remember...

I can take the rain on the roof of this empty house
That don't bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I'm not afraid to cry every once in a while
Even though going on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I'm ok
But that's not what gets me

What hurts the most
Was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was tryin' to do

It's hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I'm doin' It
It's hard to force that smile when I see our old friends and I'm alone
Still Harder
Getting up, getting dressed, livin' with this regret
But I know if I could do it over
I would trade give away all the words that I saved in my heart
That I left unspoken

What hurts the most
Is being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do

What hurts the most
Is being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do

Not seeing that loving you
That's what I was trying to do
Ooohhh....

----------------------------------------------------

Minusta tuntuu että nyt on vain parasta kuunnella tätä kappaletta uudelleen ja uudelleen kunnes nukahdan.

Into the face of time

I need a change in my life so bad. I don't know what to do. It feels like I don't have a life. I'm living through dreams and hopes, not real life.


Ahh, päivä alkoi agren merkeissä. Bänditreenit puoli tuntia heräämisen jälkeen (klo 9.30) - not a good idea. Ei enää uudestaan, kiitos. Oikeesti mieluummin menen keskiyöllä bänditreeneihin, kuin heti aamusta. Eihän siitä normaalisti pitäisi tulla mitään. Yllätin kuitenkin itseni ja sain aikaiseksi koottua sekaiset ajatukseni paperille - lyriikoiksi. Ja lyriikoilla tarkoitan sitä, että ne eivät todellakaan ole vielä valmiit koska minulla kuitenkin oli liikaa ajatuksia päässä...

Take me to the magic of the moment

On a glory night

Where the children of tomorrow share their dreams

With you and me

Take me to the magic of the moment

On a glory night

Where the children of tomorrow dream away

In the wind of change.

(The Scorpions - Wind of change)

I can see it in your eyes

Minuu itseäni naurattaa se, että minulla alkaa näitä pakkomielteitä olla jo aika paljon. Eheheh. Ei siitä sitten sen enempää... :'----D

Eilen tosiaankin kävin katsomassa TODELLA HYVÄN elokuvan. The Tourist. Yllätyin suuresti kuullessani, että kyseistä elokuvaa on jokaikinen kriitikko mollannut täysin. Kuulemma yksimielisesti vuoden suurin floppi! :-O Erittäin jännää. Mutta, minä tykkäsin kovasti. Sopivasti actionia, tarpeeksi romantiikkaa. Ja aivan ihastuttava Johnny Depp. Gosh, en muistanutkaan miten ihana se on! Ja oli mukava kuulla ranskaa. Kyllä se Angelinakin sitä suht taitavasti mongersi.

Joo eipä tässä sitten muuta. Vähän mummon kuuskymppisiä juhlittiin tänään ja lauleskeltiin (okei, mie lauloin ja mummo itki). Sitten kävin vähän lenkkeilemässä ihku-Venlan kanssa, jonka jälkeen menin kiusaamaan sitä heille.

Lauantai-illan kohokohtana tietenkin iki-ihana rakkauspakkaus Glee! Sen jälkeen voisi ehkäpä harkita Chocolat -elokuvaa ja The Devil Wears Prada'a. (Mmmmm. Miranda Priestly. That's all.)

"Moi!" Pieni tervehdys, pieni hymy, pieni oletus, pieni kikatus.
Onneksi en ole ainoa.
Onneksi en ole yksin.
Onneksi voin puhua tästä.

Listen up I'm gonna' tell you bit about myself

I got a situation, ain't concerning nobody else

Just you and what you can do for me.

I had the life of ordinary, I spat it out

Now my condition's kind of scary, I need you now

Not love but I need something else.

But the sun's been quite kind

Hihii, olipas kiva fiilis enkun kokeen jälkeen! Kiva tehdä joku koe, johon osaa jopa vastatakin... And by the way, I love English.♥

Minusta tuntuu että voisin tenttiä jo kaikki enkun kurssit alta pois (mutta eipähän niin saa tehdä), koska enkussakin vaihtuu opettaja. Joku tyhmä mies kuulemma. PLÄÄH.

Huomenna vielä matikan koe (jonka tulen kusemaan aivan totaalisesti, mutta ei minua haittaa, kunhan pääsen vaan läpi) ja sitten koeviikko olisi ohi. (LOL, kolme koetta...) Pieni loma tulee siihen väliin sitten, viiden päivän loma. Ihan loman tarpeessa tässä ollaankin kun on tullut ahkeroitua niin kovasti. Tänään voisi vähän illemmalla lukea hieman matikkaa ja sitten linnoittautua loppuillaksi tv'n ääreen. Jos sitä vaikka katsoisi Simpsoneita ja sitten Mentalistin (Patrick Jane on ihana ja Kristina Frye on tuitui.)

Myöhempään illalla tulee Ratkaisija, jonka varmaankin joudun laittaa nauhalle ja katsoa huomenna. Pitää olla virkeänä huomisessa matikan kokeessa! (HAHHAHAFHBJNKCVBK REPESIN ITSELLENI LOLLL) Koska tänään on Ratkaisija, minulle on oikeutettu pieni Kyra -ihkutus. 8--------)

mie haluun nuo hiukset niin kovasti.

It's a little bit funny

Miten joku melodia voi nostattaa tunteet niin suuresti pintaan? Miten jotakin kappaletta ei vain voi kuunnella ilman itkua? Miten jokin asia voi olla niin kaunista, vaikka sitä ei edes näe? Olen kiitollinen siitä, että musiikilla on niin suuri vaikutus minuun.

Eilen kävi hassusti. Kuuntelimme Josh Grobania ajomatkalla kotiin äitin kanssa. Kerroin seuraavan biisin nimen ja kyseessähän oli 'To Where You Are'. Äiti sitten kertoi miten se oli hitti sinä vuonna kun ukki kuoli. Naurahdin vain äitille ja sanoin: "Älähän sitten vollota silleen että et nää tietä!" Toisin kävi. Sillä kappaleella, sillä melodialla, niillä soinnuilla, niillä sanoilla oli vain niin suuri tunnelataus. Kukahan se sitten siinä itki silmät päästään. Ehen toki minä... Enpähän ole uskaltanut kuunnella sitä enää sen jälkeen, en vaan pysty. En uskalla.

--------------------

Tänään oli sitten koeviikon ensimmäinen koe (1/3). Ranskaa. Huomasin kyllä tällä kertaa, että olin jopa opiskellut näitä asioita. Tunneilla sekä kotona. Sanastoa olisi pitänyt opetella hieman enemmän, koska lauseisiin jäi aukkoja. Noh, paremmin se meni kuitenkin kuin viime kurssissa. En vaan tiedä että miten meinasin oppia ensi jaksossa tai sitä seuraavassa jaksossa ranskaa, meille vaihtuu taas opettaja. Se sama, joka oli ekassa kurssissa. Voin vaan sanoa, että jos opin näin vähän HYVÄN opettajan opettaessa, niin mitenköhän minulle käy sitten ensi jaksossa... Fuck.

Huomenna pääsee (toivottavasti) helpolla. Enkun kakkoskurssin koe. Ei mitään uutta, ehkä jotain pari omituista lausahdusta, mutta kaikki on jo hanskassa. :----) 

Olen rakastunut taas Your song -biisiin. Mutta tänään olen kuunnellut Ellie Gouldingin versiota! Täydellisyyttä.

I want to sing this someday:

So excuse me forgetting but these things I do

You see I've forgotten if they're green or they're blue

Anyway the thing is what I really mean

Yours are the sweetest eyes I've ever seen