My head just feels in pain

Tajusin tänään elämän tylsyyden. Miten talvella tuntee olonsa yksinäiseksi ja mitättömäksi. Haluan viime kesän takaisin, haluan elää kaikki muistot uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Haluan tuntea kesäisen kosketuksen.

Haluan seistä käsi kädessä aallonmurtajalla hänen kanssaan.

Kävellä paljain jaloin.

Nukahtaa tumman taivaan alle,

herätä uudelleen auringon valoon.

Kesä on ihanaa aikaa, sillon kaikki on hyvin ja kaikki on paremmin. Lempi leiskuu, huolet väistyy. Miksei se talvella voisi olla niin? Ensin kesällä mieli on korkealla, kaikki tuntuu kivalta. Sitten koittaa syksy, ihmisiä katoaa, tuttavia häviää. Asenteita muodostuu, käyttäytyminen kaavoittuu. Miten pelkät vuodenajat saavat tällaisia tunteita aikaan. En vain ymmärrä... Enkä jaksa ymmärtää. Ehkä ymmärtämykseni palaa kuuden kuukauden päästä. Sitten on kesä, ja sitten kaikki palaa ennalleen, paremmaksi. I promise.

No tulipahan taas vuodatettua. Hah.

Nyt haluan jakaa teille ihanaa, hyvää ja mahtavaa musiikkia. Huomaa kyllä että musiikkimakuni ei sijoitu pelkästään yhteen artistiin tai genreen. Kuuntelen ihan mitä vain, riippuen mielentilastani. I swear, kuuntelen esim. ABBA, Michael Bublé, Queen, Fall Out Boy, Dido, Muse, Sia, Céline Dion etcetc.

Sia - Breathe Me (ihanan tunnelmallinen biisi ja erilainen jajjaja aaaah!)

Dido - Thank You (pure love)

Michael Bublé - Cry Me A River (ihana orkesteri takana ja tuo intro - ahhh. Michaelin ääni on silkkaa rakkautta)

Céline Dion - Because You Loved Me (Céline on vaan yksinkertaisesti niin paras. Love her.)

Regina Spektor - Eet (Reginan ääni ja tulkinta on kadehdittavaa. Voi luoja...)

Ehkä siinä tarpeeksi musiikkia tälle päivälle.