Wanna make some noice - really raise my voice

Semmonen jännä ja hauska olo.

Olen ehkä vähän outo tai jotain. En osaa selittää, kai. Niin luulisin ainakin.

Hypärit ovat erittäin omituista aikaa. Hypärit ovat aikaa itselleen. Aikaa ajatuksien, tai sitten ei. Tällä hetkellä päässäni ei pyöri muita ajatuksia kun vain: "Mahani murisee, kohta litkua naamaan..." Jippii, en malttaisi odottaa. Olisi ihan kiitettävän hienoa omistaa järkeviä ajatuksia, tai järkevää sanottavaa. Mutta nyt kun mietin itsekseni; olenko kirjoittanut tänne ikinä mitään järkevää, tai mitään syvällistä - vastaukseni on: en. Ja miksikö? Koska en uskalla avautua tänne kuitenkaan niin kuin haluaisin, kuka tahansa voi lueskella näitäkin. Kaikkea arvostellaan, asioista tehdään omia johtopäätöksiä, tulee seuraamuksia. Kaikkea mitä laittaa nettiin, täytyy varoa ja miettiä moneen kertaan onko tämä järkevää.

Koska pohdiskelen pienessä päässäni syntyjä syviä, tuloksetta:

KERTOKAA MISTÄ KIRJOITTELISIN? (päivän tapahtumien lisäksi) MITÄ SUUNTAUSTA BLOGINI RYHTYISI NOUDATTAMAAN?

oöbjkäjöäjäjlöjlöö

Ketuttaa ja ottaa aivoon, koska olen laiska valokuvaaja. Haluaisin kuvia ihanasta Joensuusta, kaupungista, sen sykkeestä. Mutta, jotta voisin toteuttaa tuota ideaani, minun täytyisi kannella kameraa joka paikkaan mukaan. Tosin eilen sain todella kauniita kuvia joesta ja sen ympäristöstä. En ole ennen tajunnut Joensuun kauneutta. Olen tiedostanut sen jollain tasolla, mutta en ymmärtäny mitenkään syvällisemmin.

Tänään olisi kotona tehtävä äikän puhe. Puhunko Merylistä? - Totta kai.
Sitten illalla bänditreenit.

ps. Kuolen Merylille........................