Ain't she cute, beautiful, gorgeous and ravishing?
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
I'll always see you soar
Miksi kaikki ihmiset ovat niin erilaisia? Mikseivät kaikki voisi vain tulla toimeen keskenään. Ilman älyttömiä mielten taisteluja. Ilman älyttömiä riitoja ja eripuria. Ilman juonimista ja boikotointia. Toivottavasti kaikki tajuavat joskus, kuinka väärässä he ovatkaan ja kuinka lapsellisesti he käyttäytyvätkään.
Ei tarvitse olla nuori tai lapsi, jotta kykenee käyttäytymään lapsellisesti. Sen olen tämän kesän ja syksyn aikana huomannut. Aikuisetkin kykenevät älyttömiin tekoihin ja sanoihin. Joittenkin mielestä on väärin olla oma itsensä, väärin ilmaista omia tunteitaan. Joillekin ihmisille muitten tekemät päätökset sekä kompromissit ovat mahdoton ajatus. Mutta kuitenkin, ihan kauhistuttaa kuinka lapsellisia jotkut aikuiset osaavat olla. Miten he lapsellisuudellaan vaikeuttavat lastensa elämää, ja ei, en puhu omista vanhemmistani tai suvustani. Voi vain ihmetellä ja kummastella heitä sivusta.
I'm trying to soothe my mind with some fusionjazz. Some Herbie Hancock.
Vietin tässä viikonloppuni sitten mökille, kirjaimellisesti. En astunut ulos muulloin kuin saunaan. Linnottauduin yläparvellemme ja tuijotin Täydellisia Naisia (DANA ♥) koko lauantain ja sunnuntaiaamupäivän. Mutta lauantai-iltana täytyi tietenkin katsoa eräs kauhuleffa (Camp Hope, DANA ♥) Halloweenin kunniaksi!
No kuitenkin, voisin tuhota pari aivosolua lisää katsomalla taas vähän Täydelisiä Naisia ja vaikkapa jonkun leffan! Otan kaiken irti viikonlopusta, "lepäämällä".
ps. i miss someone, a lot...
perjantai 29. lokakuuta 2010
Don't wanna be alone tonight
Ihan itseäni iljettää kun en ole kirjoitellut blogiini. Olen vain tottunut aina purkautumaan tänne ja sitten ei vain ole ollut yksinkertaisesti aikaa. Aikaa jää varmastikkin vielä vähemmän kun (jos nyt varmasti aika luultavasti) pääsen töihin McDonald'sille!
Normiviikko, normikoulua, normihengailua, normidatistelua ja normielämää. Voisiko yhtään tylsemmäksi ja inhottavammaksi käydä? - Vastaus on kyllä. Tämä viikko on ollut aivan mahdoton unensaannin suhteen. Joka yö uni on jäänyt vajaaksi. Ja olokin on ollut sen mukainen. Ja jututkin sen tasoisia. Hyvänä esimerkkinä voi toimia tämän päivän historian tunti. Aivan mahdotonta menoa meillä eturiviläisillä! Oskun ja Katjan seurassa juttu luistaa vähän liiankin hyvin ja sitten kun lisätään yhtälöön vielä koominen historianopettaja joka on heti jutuissa mukana, lopputuloksen voi sitten arvatakkin. Aiheena tänään oli Kreikan aikainen perhe ja seksuaalisuus. Siitä ei sitten sen enempää...
Viikkoani kuitenkin piristi kummitätini antamat levyt! Céline Dion - Taking chances, Cher - Gold, OneRepublic - Dreaming out loud ♥ ♥ ♥ ♥
Tänään voisin pitää (jälleen kerran) leffaillan ja rentoutua kotoisessa sängyssäni. There's no better place after a hard and exhausting week, like your own comfy bed!
"Don't know much about your life,
Don't know much about your world, but
Don't wanna be alone tonight
On this planet they call earth"
lauantai 23. lokakuuta 2010
Just the way you are
Jos sitä vaikka pitkästä aikaa jakaisi ajatuksiaan (ihan niinkuin minulta sellaisia edes löytyisi)...
Syysloma on kohta jo ohi ja mitään en ole saanut aikaiseksi! Kauheaa, hirveää, kamalaa. Voin jo kuvitella huomisen sunnuntaiangstin massiivisuuden. Ei oikeasti kiinnosta koulu pätkääkään, taas vaihteeksi. Voisin mennä jo töihin tai sitten voisin jäädä jo eläkkeelle. Ja sitten kun jäisin eläkkeelle niin muuttaisin ulkomaille (USA, Kreikka, Irlanti) ja eläisin herroiksi. Sounds like a plan?
Istun tällä hetkellä hiusväri päässä (tummanvaalea punakupari♥), jos se vaikka saisi hiukseni näyttämään entistä paksummilta. Tämä polkkatukan leikkaaminen oli oikeasti mahtava idea! Hiuksissanihan oli jo ennestään paksuutta, mutta harvat latvat saivat hiukseni näyttämään ihan kauhean ohuilta, joten raaka leikkaus tasaiseksi auttoi paljon. Ja kuviahan laitan vaikkapa huomenna jos en tänään kerkeä enää koneelle. Luvassa on nimittäin ilta kavereiden kanssa, hauskanpitoa luvassa, hyvä tapa lopettaa syysloma.
Eräs ihana Tiuhtiseni (♥) linkitti minulle tämän biisin, sanat kuulemma ovat tarkoitettu minulle.
"Oh her eyes, her eyes
Make the stars look like they're not shining
Her hair, her hair
Falls perfectly without her trying
She's so beautiful
And I tell her every day
Yeah I know, I know
When I compliment her
She wont believe me
And its so, its so
Sad to think she don't see what I see
But every time she asks me do I look okay
I say
When I see your face
There's not a thing that I would change
Cause you're amazing
Just the way you are"
(Bruno Mars - Just the way you are)
Make the stars look like they're not shining
Her hair, her hair
Falls perfectly without her trying
She's so beautiful
And I tell her every day
Yeah I know, I know
When I compliment her
She wont believe me
And its so, its so
Sad to think she don't see what I see
But every time she asks me do I look okay
I say
When I see your face
There's not a thing that I would change
Cause you're amazing
Just the way you are"
(Bruno Mars - Just the way you are)
torstai 21. lokakuuta 2010
Come to my window
Onpas ollut niin rentouttavaa loman aikaa että ei ole kerennyt edes blogia ajatella! Olen ollut nyt siis mummolassa rauhoittumassa, metsän keskellä. Harmi vain että hölmöyttäni jätin kamerani kotiin ja missasin aika monet mahtavat valokuvaustilaisuudet.
Teimme vaikka mitä mummolassa! Mutta eniten kokkailimme ja leivoimme. Otinkin sitten mummon kameralla kuvia leipomuksistani.
Tein vieraille pienen täytekakun
Tein omenahillo-kanelipullia ja vaniljasilmäpullia.
Sitten kun kokkauksiltani aina ehdin, niin rämpyttelin kitaraa ja lauleskelin. Ja tietenkin täytyihän sitä mummolle pieniä esityksiä järjestää.
Tänään oli sitten shoppailupäivä tädin kanssa. Kävimme syömässä ravintolassa ja kävimme kaupoissa. Oli yhtä kuolemaa kun näin maailman ihanimpia kenkiä, eikä minulla tietenkään ollut vara ostaa niitä. Argh. Mutta ostin kuitenkin ihanan huulipunan, harmaan neuletakin, ruusukuvioisen trikoopaidan ja jenkkihuivin.
Ja huomenna sitten kahvittelemaan ja juoruilemaan oikein urakalla kavereiden kanssa, ensiksi Emilian ja sitten Pirren, Jonnan ja Iidan kanssa. Ja illalla on sitten vuorossa kampaaja, leikkaan polkkatukan. ♥
Nyt jatkan rauhoittavan loman viettoa elokuvien parissa! Chickflicks...
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
"Don't move." - "But I want to move."
Olin jo unohtanut miksi tai kuinka paljon rakastankaan Out of Africa -elokuvaa (Minun Afrikkani; Meryl Streep & Robert Redford). Maisemat ovat vain jotain niin superkaunista. Sieluni lepää Afrikan luonnossa. Ihaniin Afrikan maisemiin kun lisätään vielä kaksi kaunista ihmistä, Meryl Streep ja Robert Redford, niin on elokuvan menestys taattu. Karen Blixenin (Meryl) ja Denys Finch Hattonin (Robert) erilaista rakkaustarinaa siivittää upea musiikki, John Barryn upea musiikki. Tämän elokuvan musiikki avasi minulle ovet klassiseen musiikkiin, opin arvostamaan ja kuuntelemaan sitä eri tavalla. Tämä vain on minulle niitä elokuvia joita rakastan ja arvostan suuresti. Ahhhhhhhh...
Kolmen tunnin bänditreenit. Yksi kokonainen biisi ja yksi vajakki. Yhdet erittäin häröt sanat. Out of Africa ja Itse Ilkimys -elokuvat. Siltä päiväni näyttää pähkinänkuoressa. Taiteilijanelämää.
Haluan lopettaa merkintäni kauniisiin kuviin. Kärsikää kauneuden yliannostuksesta!
lauantai 16. lokakuuta 2010
Let it fill my soul
Huomaa kyllä oikeasti, että minusta tulee joku taiteilijanpahanen isona! Haluan olla vain koko ajan kirjoittamassa, piirtämässä, valokuvaamassa tai säveltelemässä. Olisi varmaan todella helppoa jos saisimme tehdä sitä mitä eniten rakastamme. Ja tärkeimpänä; saada elantoa siitä. Well, I guess a girl can have dreams, even if they're not realistic.
I've fallen in love with Ireland. I must say, although I think that finnish nature is beautiful, I prefer irish nature. There's just something magnificent about the irish moors and valleys. I think I could move to Ireland some day. And I think I will move to Ireland one day. After I've earned some money, traveled around the world and had fun.
Jos ihmettelette, että mistä tällainen äkkinäinen Irlanti-rakastuminen - katsoin elokuvan nimeltä P.S. I Love You. Ensin rakastuin ihanan Gerard Butlerin (hot, HOT, hothothothot) irlantilaisaksenttiin. Sitten elokuva vei katsojan mukanaan Irlantiin. It was love at first sight. Samanlaista rakkautta, jota koin ensimmäistä kertaa katsoessani Out Of Africaa ja rakastuessani Afrikkaan. Rakkautta, jota koin katsoessani The Bridges of Madison Countya ja rakastuessani Iowaan. Minulla on paljon tällaisia "rakkausmaita" (Englanti, Irlanti, Kreikka, Kanada, Afrikka jne.) ja "rakkauspaikkoja" (Iowa, New York, Chicago jne.) , mutta jotkut kaupungit ja maat vetävät minua puoleensa omituisella tavallaan. Ehkä sisälläni asuva pieni taiteilijanpahanen tuntee sitä vetoa. Ehkä tämä kyseinen taiteilijanpahanen ottaa minusta vielä joskus vallan, tai sitten ei - You can't predict the future, you will take what you're given and you'll work it out.
Aiheesta ei poiketakaan vielä, vaan haluan postata ihanien paikkojen kuvia. Haluan tartuttaa näitä paikkoja kohtaan tuntemani rakkauden myös teihin.
I've fallen in love with Ireland. I must say, although I think that finnish nature is beautiful, I prefer irish nature. There's just something magnificent about the irish moors and valleys. I think I could move to Ireland some day. And I think I will move to Ireland one day. After I've earned some money, traveled around the world and had fun.
Jos ihmettelette, että mistä tällainen äkkinäinen Irlanti-rakastuminen - katsoin elokuvan nimeltä P.S. I Love You. Ensin rakastuin ihanan Gerard Butlerin (hot, HOT, hothothothot) irlantilaisaksenttiin. Sitten elokuva vei katsojan mukanaan Irlantiin. It was love at first sight. Samanlaista rakkautta, jota koin ensimmäistä kertaa katsoessani Out Of Africaa ja rakastuessani Afrikkaan. Rakkautta, jota koin katsoessani The Bridges of Madison Countya ja rakastuessani Iowaan. Minulla on paljon tällaisia "rakkausmaita" (Englanti, Irlanti, Kreikka, Kanada, Afrikka jne.) ja "rakkauspaikkoja" (Iowa, New York, Chicago jne.) , mutta jotkut kaupungit ja maat vetävät minua puoleensa omituisella tavallaan. Ehkä sisälläni asuva pieni taiteilijanpahanen tuntee sitä vetoa. Ehkä tämä kyseinen taiteilijanpahanen ottaa minusta vielä joskus vallan, tai sitten ei - You can't predict the future, you will take what you're given and you'll work it out.
Aiheesta ei poiketakaan vielä, vaan haluan postata ihanien paikkojen kuvia. Haluan tartuttaa näitä paikkoja kohtaan tuntemani rakkauden myös teihin.
Afrikka
Kanada
Englanti
Nyt siirryn ajankohtaisiin asioihin, nimittäin tämän päivän tapahtumiin (joita ei hirveästi ollut). Ahkerasti olen järjestänyt kaikki elokuvani hyllyihin, Merylin elokuvat eri hyllyssä aakkosjärjestyksessä ja muut elokuvat toisessa hyllyssä, ei tosin aakkosjärjestyksessä. Totesin itselleni, että onhan niitä elokuvia jonkin verran jo kertynyt. Ja rahaakin on aika paljon niihin uponnut. Mitäpä minä sille voin, jos minulla ei ole elämää. No, kunhan vain vitsailen. Musiikki ja elokuvat ovat intohimojani. Arvostan yhtä paljon laadukasta näyttelemistä kuin laadukasta laulua tai soittoa. Siksipä tänään ostin Céline Dionin A New Day Has Come -levyn Anttilasta, vain neljällä eurolla! Mutta minua ärsyttää suuuuuuuunnattomasti, ettei äiti suostunut ostamaan minulle elokuvaa nimeltä Kaikki elämäni aamut. Kummitätini suositteli sitä minulle ja olisin halunnut nähdä sen niin kovasti. Ehkä niitä löytyy Anttilasta vielä kuukaudenkin päästä. I hope so.
Puolen tunnin päästä alkaa VIHDOIN ja VIIMEIN Glee! Uskon että tulen pitämään siitä sarjasta kovasti. Tänään ei sitten paranekaan valvoa myöhään, koska huomenna bänditreenit alkavat jo yhdeltätoista! Ja kestävät sen kolme tuntia.
Puolen tunnin päästä alkaa VIHDOIN ja VIIMEIN Glee! Uskon että tulen pitämään siitä sarjasta kovasti. Tänään ei sitten paranekaan valvoa myöhään, koska huomenna bänditreenit alkavat jo yhdeltätoista! Ja kestävät sen kolme tuntia.
Joten Farewell - Adjö - Adiós - Addio - Au revoir!
"Que mes baisers soient les mots d'amour que je ne te dis pas."
perjantai 15. lokakuuta 2010
Toivo jäljelle jää
Ihanaa kun minunkin elämässäni on kerrankin ollut elämää! Tämä viikko on ollut aika hektinen, täynnä ohjelmaa ja täynnä tekemistä. Vaikka olenkin ollut ihan iloinen siitä, että ei ole tarvinnut vain nyhjöttää kotona, niin kyllä tämä syysloma tulee tarpeeseen. Aion nukkua loman aikana niin pirusti ettei riemulla rajaa. Ja tietenkin aion katsoa neljä tuotantokautta Simpsoneita ja kolme tuotantokautta Täykkäreitä - mummola here I come... Kyllä minä nyt muutakin siellä teen. Valokuvaan, lauleskelen, soitan kitaraa, teen ruokaa, käyn ulkoilemassa ja hengaan rakkaan mummoni kanssa.
Eilen olin vähän jälleen konsertissa laajentamassa musiikkikatsomustani. Klassista musiikkia barokin ajoilta. It was interesting, erilaista ainakin. Hauska viulistitäti - solisti, oli ainakin ihan fiiliksissä. Hän uppoutui soittoonsa todella taidokkaasti, meni musiikin mukana. Välillä se oli aika koomisen näköistä, mutta pidin itseni erinomaisesti kasassa (go me!). Konsertin jälkeiset mukavat ja hauskat jutusteluhetket kruunasivatkin sitten päiväni. Rakastan ulkomaalaisia. En ymmärrä että mikä heissä viehättää, mutta heidän kanssaan on PALJON helpompi jutella ja heittää läppää, vaikka olisikin suuri ikäkuilu, mutta silti! Suomalaiset ovat mielestäni vähän hömelöitä ja, no, epäsosiaalisia ja melko myrtsejä. Geeneilleen ei varmaan voi mitään.
Tulin eilen sitten siihen lopputulokseen että muutan koulujen jälkeen ulkomaille. Haluan muuttaa jonnekin maahan, missä ihmiset ovat ystävällisiä, hauskoja ja sosiaalisia. Maahan jossa on mahdollisuuksia. Ja en puhu nyt pelkästään Amerikasta - the land of opportunities. Voin pysyä jopa Euroopassa jos vain löydän sellaisen maan, jossa viihdyn ja jossa voin toteuttaa itseäni joillain keinoilla.
Amusement -elokuva oli suorastaan naurettava. Olevinaan kauhuelokuva ja PAH. Okei, oli siinä joitain vähän säikäyttäviä kohtia ja hieman psykopaattista naurua, mutta elokuvassa ei ollut alkua eikä keskikohtaa, loppu tietenkin löytyi, mutta elokuvassa ei yksinkertaisesti ollut rakennetta. Odotin 1h 22min, jotta elokuva alkaisi, saisi edes jonkinsortin järkevän alun. Neljä eri tarinaa/tapahtumaa oli nidottu yhteen erittäin hatarasti ja epäselvästi. Ehkä se olikin tämän elokuvan tarkoitus, tiedä häntä. Rahan tuhlausta kuitenkin.
Tänään olisi ollut vähän semmonen olo, että olisi voinut lähteä kavereiden kanssa kaupungille. Mutta minkäs teet kun asut 11 km päässä keskustasta ja viimeinen bussi kotia päin lähtee klo 21.10. No, jos vaikkapa lähtisi ensi perjantaina sitten kaupunkiin. Ehkä. Ehkäpä. Hopefully. Nyt kuitenkin popitan täysillä Vicky Rostia. Mahtava nainen! Ehkä pistetään äitin kanssa omat jamit pystyyn ja pistetään nupit kaakkoon ja nuottikirja nenän eteen.
Eilen olin vähän jälleen konsertissa laajentamassa musiikkikatsomustani. Klassista musiikkia barokin ajoilta. It was interesting, erilaista ainakin. Hauska viulistitäti - solisti, oli ainakin ihan fiiliksissä. Hän uppoutui soittoonsa todella taidokkaasti, meni musiikin mukana. Välillä se oli aika koomisen näköistä, mutta pidin itseni erinomaisesti kasassa (go me!). Konsertin jälkeiset mukavat ja hauskat jutusteluhetket kruunasivatkin sitten päiväni. Rakastan ulkomaalaisia. En ymmärrä että mikä heissä viehättää, mutta heidän kanssaan on PALJON helpompi jutella ja heittää läppää, vaikka olisikin suuri ikäkuilu, mutta silti! Suomalaiset ovat mielestäni vähän hömelöitä ja, no, epäsosiaalisia ja melko myrtsejä. Geeneilleen ei varmaan voi mitään.
Tulin eilen sitten siihen lopputulokseen että muutan koulujen jälkeen ulkomaille. Haluan muuttaa jonnekin maahan, missä ihmiset ovat ystävällisiä, hauskoja ja sosiaalisia. Maahan jossa on mahdollisuuksia. Ja en puhu nyt pelkästään Amerikasta - the land of opportunities. Voin pysyä jopa Euroopassa jos vain löydän sellaisen maan, jossa viihdyn ja jossa voin toteuttaa itseäni joillain keinoilla.
Amusement -elokuva oli suorastaan naurettava. Olevinaan kauhuelokuva ja PAH. Okei, oli siinä joitain vähän säikäyttäviä kohtia ja hieman psykopaattista naurua, mutta elokuvassa ei ollut alkua eikä keskikohtaa, loppu tietenkin löytyi, mutta elokuvassa ei yksinkertaisesti ollut rakennetta. Odotin 1h 22min, jotta elokuva alkaisi, saisi edes jonkinsortin järkevän alun. Neljä eri tarinaa/tapahtumaa oli nidottu yhteen erittäin hatarasti ja epäselvästi. Ehkä se olikin tämän elokuvan tarkoitus, tiedä häntä. Rahan tuhlausta kuitenkin.
Tänään olisi ollut vähän semmonen olo, että olisi voinut lähteä kavereiden kanssa kaupungille. Mutta minkäs teet kun asut 11 km päässä keskustasta ja viimeinen bussi kotia päin lähtee klo 21.10. No, jos vaikkapa lähtisi ensi perjantaina sitten kaupunkiin. Ehkä. Ehkäpä. Hopefully. Nyt kuitenkin popitan täysillä Vicky Rostia. Mahtava nainen! Ehkä pistetään äitin kanssa omat jamit pystyyn ja pistetään nupit kaakkoon ja nuottikirja nenän eteen.
"Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa,
toivo jäljelle jää..
Kun sata aurinkoo meille paistaa,
ja laiva valmis on nousemaan,
'minä turvaan vien tämän rakkauden,
ja me löydämme uuden maan."
(Vicky Rosti - Sata salamaa)
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Just take a look at me now
Ahh tätä mahtavuutta! I'm happy - ihana kummitätini ostaa minulle joitakin levyjä Stockalta kunhan vain laittaisin listaa hänelle tulemaan. Mutta en tiedä mitä levyjä toivoisin, koska en osaa päättää... Ainakin toivomuslistaani tulee Melissa Etheridgen, Céline Dionin ja Cherin jotkut levyt. Voisin muuten tehdä ihan pitkän listan levyjä, joita sitten vähitellen hankkisin, mutta kun en oikeasti keksi mitä levyjä haluan. Tämä on liian vaikeeta. Päätösten teko nimittäin.
Aamulla oli ihan kiva fiilis, tosin herääminen oli yllärillä aika vaikeaa. Oli sellanen talvinen olo. Ja äitikin oli keittänyt minulle valmiiksi kahvia - mmmmm. Olisin kaivannut tänään lunta, mutta ei. Oli harmaata, kylmää ja taivas tihkui vettä. Ei minua haitannut sekään, koska päällä oli lämmin takki ja korvissa soi Natasha Bedingfield (Again, Wild horses), One Republic (Come home, All the right moves), Phil Collins (Against all odds, Two worlds). Bussi oli kerrankin ajoissa, hallelujah! Ja bussi oli täysin tyhjä, joten valtasin takapenkin ja popitin iPodillani (=elämäni suurin rakkaus). Tajusin, että olisi helvetin tylsää jos maailmasta ei löytyisi musiikkia. Miettikää nyt - absolutely horrible!
On muuten erittäin mukavaa kun suorittaa englantia itsenäisesti. Kolmenä päivänä vapaata 10.45-13.00. Hih. Ja perjantainakin on koulua vain 8.00-12.30. Kelpaa minulle!
Aamulla oli ihan kiva fiilis, tosin herääminen oli yllärillä aika vaikeaa. Oli sellanen talvinen olo. Ja äitikin oli keittänyt minulle valmiiksi kahvia - mmmmm. Olisin kaivannut tänään lunta, mutta ei. Oli harmaata, kylmää ja taivas tihkui vettä. Ei minua haitannut sekään, koska päällä oli lämmin takki ja korvissa soi Natasha Bedingfield (Again, Wild horses), One Republic (Come home, All the right moves), Phil Collins (Against all odds, Two worlds). Bussi oli kerrankin ajoissa, hallelujah! Ja bussi oli täysin tyhjä, joten valtasin takapenkin ja popitin iPodillani (=elämäni suurin rakkaus). Tajusin, että olisi helvetin tylsää jos maailmasta ei löytyisi musiikkia. Miettikää nyt - absolutely horrible!
On muuten erittäin mukavaa kun suorittaa englantia itsenäisesti. Kolmenä päivänä vapaata 10.45-13.00. Hih. Ja perjantainakin on koulua vain 8.00-12.30. Kelpaa minulle!
Tunnisteet:
aamuherätys,
Dana Delany,
Englanti,
hiukset,
iPod,
kahvi,
Musiikki
tiistai 12. lokakuuta 2010
Just fly away
Can't believe,
it has been so long
It happened so fast
and now you're gone
You had so much to do,
So much to say
But now,
rest in peace
Just fly away
--------------------------------------------------
Just thought of you, Ukki rakas ♥
it has been so long
It happened so fast
and now you're gone
You had so much to do,
So much to say
But now,
rest in peace
Just fly away
--------------------------------------------------
Just thought of you, Ukki rakas ♥
I'm not Albert Einstein
ARGH. En saa lukurauhaa jos en tee turhaa purkausihkutuskuvapostausta. Minun pitäisi tällä hetkellä päntätä ruotsia ja fysiikkaa. Fysiikasta minulle riittää se, että pääsen läpi. Joten jätän osan koealueesta suosiolla lukematta, koska en tajua siitä mitään. Mitä sitä turhia itseään kiduttamaan. Minusta ei tule mitään Albert Einsteinia isona, niin se on ihan sama saanko fysiikan ainoasta pakollisesta kurssista 5 vai 8. Tiedän että kuulostan erittäin motivoituneelta opiskelijalta... Tottahan minä vain puhun. Unelma-ammattini eivät sisällä fysiikkaa millään lailla. Sitten olisi ihana ruotsi. Halleluja kun olisi vain hiukan kiinnostavampia kappaleita ruotsin kirjassa, niin ehkä se saattaisi motivoida minua lukemaan ja opiskelemaan. Mutta ei - kirja täynnä paskanjauhantaa turhista aiheista, ruotsiksi. Olisihan se kiitettävä ihan mukava tästä kurssista. Jos kokeesta saisin yli 8, niin sitten. Kirjoitelmat ja sanakokeet ovat sen verran hyvin menneet.
Latasin eilen ihan tajuttomasti elokuvia. Julianne Mooren, Helen Mirrenin ja Dana Delanyn. Taitavia näyttelijöitä kaikki... Olisipa paljon vapaata aikaa, niin saisi katsellakin niitä joskus. Laitoin vielä Täykkäreitten kuutoskaudenkin latautumaan. Jospa vaikka viikonlopun ja syysloman viettäisi sitten tiukkaan ruudun ääressä. Alkoi muuten eilen kyrsimään pahasti kun huomasin, että Joensuun elokuvateatterissa ei esitetä enää "The Kids Are All Right" -elokuvaa! Pitää odottaa sitten kun se tulee dvd'lle. Nyyh. Angst. Murrr. Oisin niin halunnu nähdä sen bigscreenillä...
Latasin eilen ihan tajuttomasti elokuvia. Julianne Mooren, Helen Mirrenin ja Dana Delanyn. Taitavia näyttelijöitä kaikki... Olisipa paljon vapaata aikaa, niin saisi katsellakin niitä joskus. Laitoin vielä Täykkäreitten kuutoskaudenkin latautumaan. Jospa vaikka viikonlopun ja syysloman viettäisi sitten tiukkaan ruudun ääressä. Alkoi muuten eilen kyrsimään pahasti kun huomasin, että Joensuun elokuvateatterissa ei esitetä enää "The Kids Are All Right" -elokuvaa! Pitää odottaa sitten kun se tulee dvd'lle. Nyyh. Angst. Murrr. Oisin niin halunnu nähdä sen bigscreenillä...
HALUAN DANAN HIUKSET KIITOS. Ja siis haluan näyttää tolta 54-vuotiaana.
Ja sitten tuitui kun toinen oli vielä niin nuori aws.
Tunnisteet:
Dana Delany,
fysiikka,
hiukset,
Meryl Streep,
ruotsi
maanantai 11. lokakuuta 2010
Look at this photograph
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)