perjantai 31. joulukuuta 2010

Same dreams, new year.

Hassua miten vuosi menee niin nopeasti.
Ei muista mitä on saavuttanut.
Ahistaako? - Ei.

Ennen ajattelin, että uutena vuotena pitäisi miettiä onko saanut mitään aikaiseksi. Miksi tuhlata aikaa miettimällä "saavutuksia"? Eihän siinä ole mitään järkeä. Mieluummin teen jotain järkevämpää ja hauskempaa. 

Tämäkin päivä tuntuu vain päivältä muiden joukossa. Nothing special. 

Vaikka olenkin sitä mieltä, että uudenvuodenlupauksia ei kannattaisi tehdä, koska suurin osa jää toteuttamatta - teen poikkeuksen ja laadin pari lupausta ja jaan ne täällä.


- Hankin sen työpaikan, haen niin pitkään, jotta pääsen sinne. 
- Säästän rahaa omaa elämää varten.
- Ryhdyn toden teolla toteuttamaan muuttoa kotoa. En ehkä vielä kumminkaan muuta pois ensi vuonna, mutta teen kuitenkin asioita sen eteen, jotten asuisi enää 19-vuotiaana kotona.
- Otan tatuoinnin, ihan pienen vain. (Kunhan keksin ensin, kuinka saan suostuteltua äidin tähän mukaan...)


Jotkut lupaukset ovat sen verran henkilökohtaisia, joten en jaa kaikkia täällä.

Tosiaan, olen pitkään miettinyt tatuoininnin ottamista. Olen puntaroinut sitä moneen otteeseen. Tänään tulin siihen lopputulokseen että otan sen, jossain vaiheessa. Jos vain saisin, niin ottaisin sen pikemmiten, mutta siinä on sellainen pienoinen ongelma, koska olen alaikäinen. (Fuck) Haluan jonkin pienehkön, mustan tatuoinnin. Paikkana olen miettinyt niskaa, yläselkää, alaselkää tai kättä. Jokin pieni asia, sana tai lyhyt teksti olisi oikein mukava. En missään nimessä haluaisi mitään monimutkaista taikka värikästä kuviota. Yksinkertaisuus on joissain asioissa todella kaunista.

Tällaisista pidän kovasti (pahoittelen suurta kuvamäärää...)





Tämä on ihana, teksti myös.


Olen miettinyt paljon tätä tatuoinnin paikkana.




Tämä on ihanan tyttömäinen, mutta ehkä liian suuri.


Ihana, mutta itse ottaisin pienempänä ja ylemmäs.



Yksinkertainen, kaunis.

Haluaisin tatuointini liittyvän jotenkin musiikkiin ja intohimoihini. Unelmiin ja kauniisiin asioihin. Jos ottaisin jonkun tekstin, sen täytyisi olla inspiroiva taikka muistoja täynnä.



Loppuun vielä minua inspiroiva lainaus, ihanalta Meryl Streepiltä.

I think that you find your own way. You have your own rules. You have your own understanding of yourself, and that’s what you are going to count on. In the end, it’s what feels right to you. Not what your mother told you. Not what some actress told you. Not what anybody else told you but the still, small voice.
- Meryl Streep

 Hyvää uutta vuotta!


 

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

For once in my life - speechless







Ei ole mitään sanottavaa, olen - yllätysyllätys - sanaton.
Vähän mitäänsanomaton olo.
Väsyttää.
Ei ollutkaan niin hyvä idea valvoa neljään?

Hauskaa ainakin oli, kiitos tytsyt.



I was unconscious, half asleep
The water is warm 'til you discover how deep
I wasn't jumping, for me it was a fall
It's a long way down to nothing at all

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Let's get loud

Mikään ei tunnu enää selvältä. Olenko sairas?

Pitkään valvottu yö + L Wordia + TODELLA järkeviä ja sivistäviä keskusteluja. = a very crazy Juuli.

Tämä päivä onkin sitten mennyt katsellessa kaikkia mmmhm kivoja videonpätkiä youtubesta. Ja kävin tietenkin parhaan Olliboyn luona jutustelemassa ja juoruilemassa häröjä. Tiistaina pidetään sitten hauskaa "tyttöporukalla" (lue: Olli, Janne + minä, eli Olli on ainoa tyttö meidän porukasta =D).

Tärkeisiin asioihin, olen tehnyt kuolemaa tänään useampaankin otteeseen.



(tui)


(lets get high)


(so yeah, i'm like so pretty)

(love her)

torstai 23. joulukuuta 2010

Santa baby, hurry down the chimney tomorrow


Minä toivon joululahjaksi:



(Maailma olisi tyhjä ilman sinua, Meryl Streep. Onnistut aina yllättämään minut kauneudellasi, äänelläsi ja taidoillasi. Rakastan.)

Tosiaankin, huomenna on jouluaatto, the moment we've been waiting for. Jännää miten vuosi "huipentuu" tällaiseen kaupalliseen juhlaan. Lahjat ovat pääosassa jouluna, vaikka joku ei sitä mieltä olisikaan, mutta se on vain karu totuus. Mitä olisikaan joulu ilman lahjoja? Voisiko joku muka rehellisesti olla pettymättä jos jäisi lahjat saamatta? I don't think so.

Goooooosh kun unohdan aina miten eräs Meryl on niin ihana ja rakas ja mahtavin. Ei sitä tarvitse olla edes koko ajan ihkuttamassa, se on vain itsestäänselvyys miten tärkeä hän on minulle. Jotkut eivät ymmärrä tätä suunnatonta rakkautta, toiset ymmärtävät. Mutta ei se minua haittaa jos jotkut pitävätkin minua vähän älyttömänä, se on heidän mielipiteensä, ei se muuta minun omaa mielipidettäni millään tavalla. Muahahaa, don't even think that I would change my mind about her just because you don't like her. :-------D On myös aika kiva huomata, miten jotkut opettajat pitävät minua "kypsempänä", koska fanitan Meryl Streepiä ja koska olen nähnyt suurimman osan hänen leffoistaan, myös ne vanhimmat klassikot. Weiiiiirdd.

Mutta, huomenna matkani johtaa mökille, jäätymään 30 asteen pakkaseen. Such a nice way to spend Christmas eve! No ei, mutta oikeasti:

Have a Merry Christmas!
Hyvää Joulua!
Joyeux Noël!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Do you know how it feels

Olen taas kunnostautunut (JEI!!!) blogittajana. Ei minulla varsinaisesti ole mitään sanottavaa, mutta nyt on ihan sellainen fanityttöily -fiilis! Prepare to suffer...

Joka ilta, viikon ajan, kahden jakson verran The L Wordia. ÄW. I'm completely hooked. Olen edennyt jo toiseen tuotantokauteen. Ensimmäisen tuotantokauden alku oli niin iloista aikaa ja sitten se muuttui synkäksi. Onneksi tämän toisen tuotantokauden alku on ollut välillä ihan pirteää. Hauskaa katsella tätä sarjaa niin pikavauhtia, ja huomata miten joittenkin roolihahmojen luonne tai ulkonäkö muuttuu sarjan edetessä. Näin on käynyt Danalle ja Alicelle. Mielestäni he ovat muuttuneet parempaan päin. Ärsyttää kun niillä kaikilla on niin täydelliset hiukset, minäkin haluan!



Elämäni tällä hetkellä on koulunkäyntiä, teeveetä ja elokuvia. Toisaalta se on ihan mukavaa, mutta kyllä se välillä ottaa aivoon ja tympiikin, kun kuulee mitä muilla on suunnitelmissa. Minun on aivan pakko ihkuttaa myös tulevaa kesää. Saa ajella taas skootterilla milloin haluan, minne haluan, ei tarvitse anoa kyytejä keneltäkään, eikä tarvitse mennä linja-autoaikataulujen mukaan. Gosh I miss that. Se tuo jonkinlaista vapautta ja vastuuta. Haha. Ihan kuin skootterilla kaahailu toisi muka vastuuta? Ikävöin lämpöä! Muistan elävästi kuinka minua suorastaan v*tutti kesän kuumimpina aikoina se armoton auringon porotus, muistan kuinka toivoin kylmää talvea. Sain mitä toivoin, tyhmä minä. Mutta ensi kesästä on aivan takuulla tulossa paras kesä ikinä. Ihanaa yhdessäoloa, huippu työpaikka (I hope), mahtavia ystäviä, Ilosaarirock ja kesäyllätys.

Minua jää häiritsemään jos joku kertoo minulle, että heillä on yllätys. Sitä jää miettimään ja vatvomaan, että mikähän se mahtaa olla. Nyt mietinkin sitten kesään saakka mikä yllätys kyseessä on. ARGH. :-D

Hirveä neulomisvimma, taidankin jatkaa lankakerän loppuun ja sännätä sitten ostamaan uutta lankaa.

I miss someone, a lot. Tiedättekö sen tunteen, kun ei muista enää miltä jonkun halaaminen tuntuu? Se iskee yhtäkkiä ja kamalan kovaa. Aivan hirveä tunne.

lauantai 18. joulukuuta 2010

You calm the storms

Oooo, thank God it's Saturday. Ja mitä minä olen tehnyt tänään?

"Aamulla" (= kello 12.03) äitini herätti minut romahduttamalla melkein sänkyni. What a nice way to wake up! Meillä oli hirmuinen piirakantekourakka edessä, joten piti aloittaa "aikaiseen. Teimme sellaiset 100 piirakkaa ja olen mestarirypyttäjä. :-D

Sitten olikin vuorossa pakollinen huoneenraivausoperaatio, koska äiti sanoi: "Löydät tavarasi jätesäkistä jos et raivaa huonetta tänään." No minä reippaana tyttönä sitten raivasin huoneeni ja pyyhin pölytkin! (oumaigaad, i know)

Minusta tulee vanhana oikein mahtava mummo. Harrastin tänään vähän neulomista. Näin kaupassa niiiiiin ihanan värisen lankakerän, etten voinut vastustaa sitä! Meinasin ensiksi tehdä hirmuisen pitkän kaulaliinan, mutta sitten tulinkin siihen lopputulokseen, että neulon jonkinsortin pätkän ja sitten ompelen päät yhteen ja sitten siitä tulee tuubikaulahuivi! I'm SO clever (lue: laiska).

Olen iloisella tuulella nyt, kun sain jutella taas pitkästä aikaa. You mean the world to me.


You are the strength that keeps me walking
You are the hope that keeps me trusting
You are the light to my soul
You are my purpose
You're everything
And how can I stand here with you
And not be moved by you
Would you tell me how could it be any better than
this?
You calm the storms and you give me rest
You hold me in your hands
You won't let me fall
You still my heart, and you take my breath away
Would you take me in, take me deeper now?
And how can I stand here with you
And not be moved by you
Would you tell me how could it be any better than
this?






(from weheartit)

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

My head just feels in pain

Tajusin tänään elämän tylsyyden. Miten talvella tuntee olonsa yksinäiseksi ja mitättömäksi. Haluan viime kesän takaisin, haluan elää kaikki muistot uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Haluan tuntea kesäisen kosketuksen.
Haluan seistä käsi kädessä aallonmurtajalla hänen kanssaan.
Kävellä paljain jaloin.

Nukahtaa tumman taivaan alle,
herätä uudelleen auringon valoon.

Kesä on ihanaa aikaa, sillon kaikki on hyvin ja kaikki on paremmin. Lempi leiskuu, huolet väistyy. Miksei se talvella voisi olla niin? Ensin kesällä mieli on korkealla, kaikki tuntuu kivalta. Sitten koittaa syksy, ihmisiä katoaa, tuttavia häviää. Asenteita muodostuu, käyttäytyminen kaavoittuu. Miten pelkät vuodenajat saavat tällaisia tunteita aikaan. En vain ymmärrä... Enkä jaksa ymmärtää. Ehkä ymmärtämykseni palaa kuuden kuukauden päästä. Sitten on kesä, ja sitten kaikki palaa ennalleen, paremmaksi. I promise.

No tulipahan taas vuodatettua. Hah.

Nyt haluan jakaa teille ihanaa, hyvää ja mahtavaa musiikkia. Huomaa kyllä että musiikkimakuni ei sijoitu pelkästään yhteen artistiin tai genreen. Kuuntelen ihan mitä vain, riippuen mielentilastani. I swear, kuuntelen esim. ABBA, Michael Bublé, Queen, Fall Out Boy, Dido, Muse, Sia, Céline Dion etcetc.


Sia - Breathe Me (ihanan tunnelmallinen biisi ja erilainen jajjaja aaaah!)




Dido - Thank You (pure love)




Michael Bublé - Cry Me A River (ihana orkesteri takana ja tuo intro - ahhh. Michaelin ääni on silkkaa rakkautta)





Céline Dion - Because You Loved Me (Céline on vaan yksinkertaisesti niin paras. Love her.)





Regina Spektor - Eet (Reginan ääni ja tulkinta on kadehdittavaa. Voi luoja...)




Ehkä siinä tarpeeksi musiikkia tälle päivälle.

maanantai 13. joulukuuta 2010

I wanna thank you

Minua ahdistaa, koska en löydä enää aikaa muulle kuin opiskelulle tai stressaamiselle. Kerrassaan järkyttävää.

Suunnittelin lepääväni ja nauttivani viikonloppuna. Mitä kävi? - Nukuin järkyttävät univelat puoliteholla (= nukuin liian vähän, koska ihku äitini herätti) pois. Olisin halunnut katsoa myös elokuvia, nauttia, viettää aikaa hemmotellen itseäni. Hahhaa. Failed, just a bit.

Latasin (köhköh) kuitenkin The L Wordin ykköskauden. Halusin katsoa jotain erilaista TV-sarjaa, ihan mielenkiinnosta. Sanon vain, että jäin koukkuun. Pelkästään sen nerokkaan draaman ja "erilaisuuden" takia. Aaaaa mahtava sarja. Eilen illalla koukutuin ja katsoin kolme jaksoa. Tänään katson varmasti lisää Täykkäreitten ( ) jälkeen.

Kauheata tämä vähäpuheisuus. Koulu sen tekee, anteeksi. :-D


Kuuntelen: Dido - Thank you

Kyseinen biisi tuo ihania muistoja mieleen, viime kesältä. Gosh I miss you.




I want to thank you
for giving me the best day of my life
Oh just to be with you
is having the best day of my life

torstai 9. joulukuuta 2010

Part 1


























Ensimmäinen osa (Ulm: Joulumarkkinat, kirkkoa, näkymiä ikkunasta, ruokaa ja ihku pikkusisko)

Laitan näitä kuvia siis vähän osissa (koska olen laiska), jotta jaksaisitte katsella kaikki kuvat läpi. :-D

Kommentointikin on erittäin sallittua ihmiset!