Insert question mark here.

Rakas maailmankaikkeus, 

kertoisitko mitä Sinulla on tarkalleen minua vastaan? 

Haluaisin sen yhden päivän, 

jolloin tuntisin oloni kauniiksi prinsessaksi. 

Olisin tyytyväinen olemukseeni, 

asuuni, meikkiini ja hiuksiini. 

Tanssit sujuisivat kirjan mukaan. 

En kompastuisi koroillani. 

Laulaisin kauniisti ja puhtaasti illallisella. 

Yksi päivä. 

Onko se todellakin liikaa pyydetty?

You may say I'm a dreamer

Huomenna olisi Valentine's Day. Suomalaisittain Ystävänpäivä. Jännää miten kyseiset juhlat eroavat toisistaan niin paljon, koska, no oletettavasti, muualla maailmalla kyseistä 'juhlaa' juhlitaan jonkun mielitietyn kanssa ja meillä tiällä Suomessa ylistetään ystävyyttä. Miusta ois vaan parempi, jos ois erikseen Ystävänpäivä ja Valentine's Day, niin ei tartteis miettii kenen/keitten kanssa sitä viettääkään. Anyways, ois kiva jos olisi luova ihminen + paljon ylimääräistä aikaa, niin olisi voinut väkertää jonkin sortin asiat ystäville ja jaella niitä sitten huomenna. Mutta mitäpäs teet kun olet tällainen tylsimys, jolla ei oo ikinä muulle aikaa kun nukkumiselle. (+ muille jännittäville aktiviteeteille)

Olen innoissani perjantaista monenmonen syyn takia! Just to name a few: a) Wanhat (saa olla prinsessana päivän) b) huippu seura ja c) esiintyminen Diva&Tuomasjukan kanssa wanhojen illallisella! Jeeeeeeeee. Harjoteltiin tänään vähän yhden tunnin aikana, kun ei hirveesti innostanut tuo Suomen historia. Kivoja biisejä ja ihkuja sovituksia, jipiii! Ja hain tänään postista oman mikin (langattoman kaveriksi), Shuren BETA 58A.

Teeheeheee... Eilinen oli miun fanityttöhistoriassa aika helvetinmoisen tapahtumarikas päivä. Ja ottaen huomioon sen, että pääsin töistä vasta klo 21, tapahtumat tapahtuivat (ok, I'm not making any sense anymore and I don't even care, lol.) vähän liian kovalla tahdilla miun pienelle fanityttömielelle. Eli: sekosinko? - Juu, en. Mutta sanonpahan vain, että oli aika mielenkiintoinen ajomatka töistä kotiin kun selailin vähän kuvia M'stä BAFTA'n red carpetilta. Never again. Oikeasti. Tuollaiset touhut voisi kieltää laissa, koska a) ei, ja b) hell no. Am I making any sense? - Guess not, but who even cares! :-D

Imagine how the world could be, so very fine

Eikös viikonloput ole lepoa ja energian tankkaamista varten? Joillakin juu, mut minulla viikonloput täyttyvät töistä. Toisaalta ei haittaa, mutta toisaalta olisi kiva hoitaa hommat arkena, jotta viikonloput olisivat täysin pyhitettyjä rentoutumiselle. Kaikkea ei voi saada, ja tässäkin tapauksessa raha puhuu, joten en valita. Huonomminkin voisi olla!

Katsoin yksi päivä viime viikolla elokuvan nimeltä Imagine Me & You. Rakastan sitä tarinaa, sen yksinkertaisuutta ja sen romanttisuutta. (Ja sitä, että joka kerta kun kuulen/nään kyseisen elokuvan nimen jossain, päässäni rupeaa soimaan "Imagine me and you, I do, I think about you day and night, it's only right...lalalala. Ja sehän tuokin mieleen jonkin kivan leffan. ;-) ) Ei mikään maailman perinteisin romanttinen komedia, mutta toisaalta siitä löytyy kaikki "normaalin" (kuka saa määritellä normaalin, hä?) onnistuneen romanttisen komedian ainekset. Elokuva, jonka aikana saa vuodattaa kyyneleitä, huokailla urakalla ja hymyillä.

Kokeilin tänään wanhojenmekkoani korsetin, korujen, kenkien ja huivin kanssa ja oli ihana olo! Kaikki istui täydellisesti ja oon onnellinen nyt. :-) Kunhan vaan saisi vielä tanssitkin sujumaan täydellisesti, niin sitten ei ole mitään hätää! Pienen pieni ongelma tulee kuitenkin olemaan wanhojen jälkeinen lauantai-ilta. Monet lähtevät wanhojen matkalle, mutta minä, vaihtarit ja pari muuta jättäydyttiin reissusta pois (koska 90 euroa siitä, että ei tule muistamaan viikonlopusta mitään, on vähän liikaa + tietenkin virvokkeet) ja meillä ei ole mitään paikkaa minne mennä juhlistamaan vanhuutta ja viettämään aikaa yhdessä - yhyyyyyyy! Ehkäpä toivottavasti ihme tapahtuisi ja paikka tupsahtaisikin ihmeen kaupalla eteemme.. Toivoa saa.

Laitoin huulipunaa ja otin kuvan - jee. 

Powers keep on lyin'

Hahaa. Ahistaa jo valmiiks tuleva jakso. Ihan niin kuin olevinaan taas saisin kaikki kirjallisuusesseet ymsyms tehtyä ajallaan. Äikän opettaja vaan olettaa, että meillä ei ole esim. wanhojen viikonloppuna muuta tekemistä kuin kirjoittaa jotain sontaa kirjallisuudesta - JUU EI. :--) Okei, mutta voisi oikeasti ottaa tosissaan tämän koulunkäynnin, niin pääsen vielä joskus täältä (Suomesta) poiskin.

Fanityttöily on kivaa. Ja sallittua. Ja mahtavaa. Ja aikaavievää. Every night, before I fall asleep, I read fanfiction (MirAndy ♥). Ja jos joku ei tiedä mitä on fanfiction, google on kaveri. Tänään olen vienyt ajatuksiani pois (nälästä) kaikesta katselemalla uusia kuvia M'stä ja bloggaillut kaikkea randomia maan ja taivaan väliltä tumblrissa (google tässäkin tapauksessa on erittäin muksa kameli). Ollaan monesti yhden faniystävän (trololol, Roosa.) kanssa mietitty, että miten meidän elämä ois tyhjää ja outoa ilman näitä pieniä pakkomielteitä. Itse en ainakaan pystyisi ajattelemaan elämääni ilman M'ää - niin hölmöltä kuin se voi joillekin kuulostaa.

Wanhojen tanssit lähenee pelottavasti. Enää hmm... 10 päivää. Tänään käytiin viimeisiä tarpeellisia asioita ostelemassa äidin kanssa kaupungilla. Yksi tällainen asia oli korsetti. Mietittiin alustavasti, että mistä sellaista lähdetään etsimään ja mistä sellaisen saa edullisesti. Eksyin sitten Patricia -liikkeeseen, jossa myyjätäti ryhty heti etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Meinasin pyörtyä kun katselin niiden hintoja, 100 euroa ja silleen. Noh, menin sovituskoppiin, kokeilin erilaisia vaihtoehtoja ja sitten tapahtui ihme. Myyjä toi minulle yksittäiskappaleen, joka oli alennuksessa. Laitoin sen päälleni ja se oli täydellisen kokoinen, a perfect fit. Sitten kysyin häneltä pelon tunne sisälläni: "Noh, paljonkos tää on?" Ja sitten meinasin oikeasti pyörtyä... Hintaa oli vain 10 v*tun euroa. Öö, anteeks? Normaalihinta oli 119,90 € ja sitten se olikin vain 10 €. Juu, hyvä tuuri ja silleen.

Miusta on muuten hirveen hassua, että piratebay on estetty Elisan käyttäjiltä. Not that I would use it, but still!

Ainiin, hassu päivä koulussa. Paljon naureskelua + yksi erittäin hölömö Annastiina, tui. :--D

♥

12:13

Tasan kuukausi sitten me Minkin kanssa hihkuimme riemusta, palelimme Thames-joen varrella, joimme lämmikettä take away -kupeista ja ystävystyimme yhtä-hullujen-ihmisten kanssa. Tämä "sama päivä kuukausi sitten", tuntuu niin epätodelliselta muistolta - unelta. Puolet yksityiskohdista ovat kaikonneet jo mielestäni, mutta silti yritän muistella niitä tapahtumia joka päivä. Hullua ajatella, että ihminen, joka ei edes päivää aiemmin tuntunut todelliselta ihmiselta, katsoisi sinua silmiin ja vilauttaisi sitä suloista hymyään sinulle noin viiden tunnin päästä. Niin siinä vain kävi, ja silti en pysty uskomaan sitä vieläkään. Silti, en pysty unohtamaan hetkeäkään - pienintäkään yksityiskohtaa, vaikka siltä tuntuisikin.

Seuraava päivä oli täyttä koomaa. Tiesimme Minkin kanssa, että olemme Lontoossa, for Pete's sake, mutta silti tuntui niin omituiselta ja väärältä lähteä kiertelemään sitä kaunista, kaunista kaupunkia edeltävän päivän tapahtumien jälkeen. Tiesimme kuitenkin sen, että jos emme kiertelisi nähtävyyksiä, vaan koomailisimme Starbucksissa koko päivän, katuisimme sitä myöhemmin. Joten, one-day-ticket käpälään, ja eikun kiertämään!

Vaikka ajatukset ja tunteet olivat aivan jossain muualla kun kiertelimme Lontoota, rakastuin siihen paikkaan jälleen lujempaa.