Am I still breathing?

Koska huomenna on vapaapäivä, valvon myöhään ja katson jonkun kivan leffan. Tai sit kuuntelen ihanaa musiikkia. Jotain klassista kenties. Ja annan vaikkapa sellon äänen hypnotisoida minut. Kävin aamulla tekemässä historian kokeen, köh. Hehe, jännittävää odotusta numeron suhteen. Historian kokeen jälkeen lähdin musisoimaan hyvässä seurassa. Soiteltiin Hallelujah, Lauren Caught My Eye ja Rolling in the deep. Sitten minun täytyi kiirehtiä äikän puheviestinnän kurssin päättökokeeseen, jos sitä nyt sellaiseksi voi edes sanoa. Meidän piti valmistella 15 minuutissa yksilöpuheet arvotusta aiheesta. Minä sain: Fantasiamaailma, joka kiehtoo sinua. Noh, siinä viiden minuutin puheessani kerroin fantasiamaailmani koostuvan mm. seuraavista asioista:

• Ainainen kesä, värikkäitä kukkia, ei puita vaan jättimäisiä ruusuja
• Taivaalla muutama kaunis vaaleanpunainen hattarapilvi, pilvet ovat siis tehty hattarasta ja niiden päällä voi ajelehtia
• Maailmanrauha, of course
• Homoavioliitot olisivat sallittuja, tasa-arvo kaikilla, ei syrjintää
• Kansallismusiikki olisi pehmeää jazzia
• Maailma olisi romantiikkaa täynnä ja kukaan ei olisi yksin

Huomasin, että oli aivan ihanaa kertoa fantasiamaailmastani ja asioista, jotka eivät välttämättä ole totuudenmukaisia, mutta ai-niin-ihania. Ideat vain kumpusivat päästäni paperille ja paperilta suuhuni ja suustani yleisölle. 

Löysin yhden lempielokuvistani eilen. The Secret Diaries of Miss Anne Lister. Ihanaihanaihana leffa. Brittiaksentti = check. 1900-luvun alku = check. Kauneutta = check. What else would a girl want? :') Katsoin sen tänään uudestaan. Ja haluan katsoa sen taas uudestaan. Siitä tunnistan hyvän elokuvan.

Nyt vähän lisää.... musiikkia? elokuvia? unelmia? Kyllä kiitos.

ps.  nooooothing :') hihi

The history book on the shelf, is always repeating itself

Ei nämä koeviikot oikein ole minun juttuni... Niinkuin voitte huomata, minä tälläkin hetkellä olen lukemassa historiaa (kurssi nro 3, Kansainväliset suhteet - joo, no thanks.) Tässä syitä, miksi en ole lukemassa:

- Kirjoittelin muistiinpanoja koealueesta koneella, sitten tajusin, että olen tiivistänyt yhden kokonaisen kappaleen yhdelle sivulle. Huomasin, että en osaa tiivistää ja tästä tulee erittäin pitkä päivä, jos meinasin kaikki kurssin asiat tiivistellä muistiinpanoihini...

- En tykkää historiasta, enkä varsinkaan sillloin kun kurssi käsittää kaikki asiat nationalismista imperialismiin, ensimmäisestä maailmansodasta toiseen maailmansotaan, Neuvostoliiton kaatumista kolmanteen maailmaan. Juu. Yksi ilta aikaa oppia.

- Ja koska koneella kirjoittaessa houkutukset ovat suuret ja vahingossa painoin google chromen kuvaketta... Ja ihan vahingossa eksyin facebookkiin, ja täysin tahattomasti bloggeriin. Hupsista.

ps. tajusin että en kirjoittanut mitään järkevää... Hmh. Maybe next time then.

Come see me discreatly

Okei, elikkä te, jotka ette siedä holtitonta ihkutusta, fanitusta tai muuta mukavaa - suosittelen vaihtamaan sivua.


Sain tänään VAHVISTUKSEN maailman IHANIMMALLE asialle!!! Ookoo, kaikki tietää minun kuolemattomasta rakkaudesta Meryl Streep'iin, eikö vain? (Pitää olla aika tyhmä, jos ei sitä tiedä.) No siis, kävikin sitten niin hassusti, että MINÄ ja ihanainen MINKKI tapaamme (okeiokei, näämme kaukaiselta etäisyydeltä) Merylin Lontoossa!!! Kyseessä on Merylin uusimman elokuvan The Iron Lady'n ensi-ilta punainen matto -hässäkkä, jonne sitten meinattiin Minkin kanssa suunnata. Tietenkin ajatuksena oli se, että menemme viettämään yömme Leicester Squarelle, ja varmistamaan paikkamme kaiteiden vierestä, jotta mahdollisuutemme koskettaa Meryliä on suurempi, kuin 100 metrin päästä kaiteista. Tiedämme kyllä, että suunnitelmamme kuulostaa erittäin epätodelliselta ja idioottimaiselta, mutta näin siinä tulee käymään. :-D


- Lennot on jo katsottu valmiiksi.
- Mukavan edullinen ja tasokas hotellikin on jo löydetty.
- Äiti on huijattu jo mukaan.

- Minun täytyy kuitenkin unohtaa joululahjahaaveeni iPadistä, koska tämän reissun myötä tulen tarviamaan toimivaa ja luotettavaa järjestelmäkameraa. En voi luottaa enää uljaaseen Nikon D40'seen ja Tamronin putkeen, koska vastahakoisuutta on ollut lähiaikoina hyvinkin paljon ilmassa. Kuolen jo pelkälle ajatuksellekin, että Meryl kävelee punaista mattoa pitkin ja juuri kun olen saamassa unelmieni kuvaa hänestä, niin kamerani päättää lopettaa elämänsä. Luultavasti ostan Nikon D3100...
- Minun täytyy rakentaa jonkin sortin itsekuri ja mielenterveys tuota matkaa varten. Koska Minkki + Juuli + Meryl = definite melt-down and possible suicide.

Nämä kaksi viimeistä päivää ovat kyllä olleet ERITTÄIN vaikeita fanityttö-Juulille, koska eilen julkaistun The Iron Ladyn trailerin myötä itsekurini romahti, ja sitten löysin vielä upeita uusia ihania kuvia Merylistä Lontoossa, niin huhhuhheijjaa, meinasi kyllä mielenterveys kadota kokonaan. Oli taas hankaluuksia pidätellä itseään koulussa ja töissä tänään illalla kun ajatukset laukkasivat ties missä.

Nyt kun olen saanut tästä purkautua blogiseeni, niin tunnen pakottavaa tarvetta ruveta nukkumaan ja uneksimaan.

KAUNIITA UNIA, kaunottaret ja kulkurit.

I will perform

THIS is what I want to do for the rest of my life.

Summeri-keikka meni mahtavasti. Meno oli huipussaan, yleisöä oli PALJON ja kokemus oli mitä mahtavin.

Another dream about shapeshifting

Hassua, miten aikaa aina vierähtää ihan huomaamatta. Ei sitä kerkeä edes aina iltaisin paljon mitään tehdä, edes ajatella! Tänäänkin suoraan koulusta käväisin kampaajalla, jossa minulle taiottiin taas täydelliset hiukset (saa nähdä sitten, että kuinka täydelliset ne ovat huomenaamuna...). Äsken kirjoitin kirja-analyysin englanniksi The Bridges of Madison Countysta yrittäen tiivistää ryöppyävät tunteeni kyseistä kirjaa kohtaan piskuiseen 250 sanaan. ARMOTONTA!! Ei niin voi tehdä!!11 Olen aivan satavarma, että ilman tuota hölmöä rajoitusta, analyysistäni olisi tullut vähintään 800 sanaa pitkä. Murr, huomenna englannin opettaja saa kyllä kuulla valitusta >:| Harvoissa aineissa jaksaisin niin pitkää tekstiä kirjoittaa, mutta englanti kuitenkin on eräänlainen intohimoni, jota niin suuresti rakastan, niin olisi joskus edes kiva kirjoittaa pitkänpitkä teksti jostain itselle tärkeästä aiheesta, ja saada siitä lopulta jotain palautettakin. Mutta, kaikkea ei voi saada. Ollaan siis onnellisia siitä, että kaikissa aineissa intohimon liekkini ei syty, eikä pala.


Missasin siis Gleen, mutta boxille sen kyllä nauhoitin. Tasan seitsemän minuutin päästä alkaa taas Täykkärit, joten ehkäpä vetäydyn jo pikkuhiljaa sohvalle odottamaan tätä maanantain kohokohdan alkamista.

Kysymys: Haluaisitteko nähdä enemmän itseottamia kuvia postauksissani?