Hallo Leute!

Pakko vaan ilmoitella että OLEN hengissä ja EN OLE vaipunut vielä koomaan. :-)

Tänään oli aikomus tehdä suuri Saksanreissukuvapostaus, mutta kun pitäisi ensiksi raivata koneelle tilaa 986 kuvalle, joten se jääkin sitten huomiseen!

Hauskaa oli ja nyt onkin sitten istuttu oikein urakalla luksusmersussa, junassa, lentokoneessa ja citröenissa.

Adios!

Come away with me in the night

Come away with me

And I will write you a song

Come away with me on a bus

Come away where they can't tempt us

With their lies

And I want to walk with you

On a cloudy day

In fields where the yellow grass grows knee-high

So won't you try to come?

Come away with me and we'll kiss

On a mountaintop

Come away with me

And I'll never stop loving you

And I want to wake up with the rain

Falling on a tin roof

While I'm safe there in your arms

So all I ask is for you

To come away with me in the night

Come away with me

Christmas eve will find me

Christmas, Christmas time is near

Time for toys and time for cheer

We've been good, but we can't last

Hurry Christmas, hurry fast

Oi, Jouluyö, kuinka sinua odotankaan - not. Jouluaattoa minä odotan, ja kaikkea mitä se pitää sisällään. Joulusauna, jouluruoat, joululaulut, joululahjat - jouluperinteet. Se tunne kun on saanut jotain todella ihanaa joululahjaksi, jotain uutta. Jotain jota olet toivonut hartaasti - tai jotain mitä et ole koskaan toivonutkaan, mutta kun olet saanut sen huomaat kuinka se täyttää tarpeesi. Ei Joulu kuitenkaan pelkkää lahjoja ole.

Mikä teistä tekee joulun?

Minusta oikea joulu tulee aina olemaan mummolassa. Se tunnelma siellä on ainutlaatuinen, ei sitä saa missään muualla aikaiseksi. Totta kai se tietty tunnelma on vähentynyt kun Ukki kuoli, mutta kyllä sitä sieltä vielä löytyy. Mummolani sijaitsee perinteisesti metsän keskellä - täysin omassa rauhassa. Mummola on kaunis paikka, vaikka sijainti on perinteinen, niin talo on täydellisesti sisustettu ja iso ja valkoinen. Ei niinkään perinteinen punainen "mummonmökki". Mutta silti, paikkana minulle supertärkeä. Joulusaunomista ihanassa rantasaunassa, lumessa pyörimistä ja kynttilöiden valossa oleskelua. Tänä jouluna näin ei kuitenkaan ole, vietämme joulun perheen kesken pikkumökillämme. Kokemus se on sekin, toivottavasti kuitenkin siitä ei tule mikään meidän perheen jouluperinne, koska haluan viettää jouluni mummolassa. Onhan sitä toki ennenkin kokeiltu - joulun viettoa muualla. I just didn't like it. I tried so hard to like it, but I didn't.

Joulun tekee: kynttilät, glögi, sauna, lahjat, tonttulakit, lumi, joululaulut, läheiset, mummola.

Harrastin vähän valokuvailua. Äiti oli laittanut ihania joulujuttuja, joista oli vain pakko saada kuvia.

(by me)

Kommentointi on tosiaan sallittua. Ja varsinkin tuohon kysymykseen olisi kiva saada vastauksia. :-)

(odotan sitä jolloin kaikki menee hyvin,

siihen on vielä aikaa

puoli vuotta.)

I have a dream

"Mieluummin blogin uudistamista ja kirjoittamista kuin historiaa." toteaa eräs erittäin ahkera ja motivoitunut oppilas.

Miksi lukea historiaa jos isona aikoo tehdä sitä? Hah. Tiedän että ajatusmaailmani on melko suppea koulun suhteen, ja tiedän että en tule tekemään historiaa - saahan sitä tytöllä kuitenkin haaveita olla! Ei oikein innnosta tuo essee Tsernobylistä, eikä kylläkään se 200 sivun koealue.

Huomaan haaveilevani koko ajan tulevaisuudesta. Missä asun, kenen kanssa, mitä teen, opiskelenko, olenko töissä, miltä näytän etc. Tulevaisuudesta haaveilu on PALJON mukavempaa kuin nykyhetkessä eläminen (varsinkin koeviikon ja kylmän talven keskellä). Haaveilen paljon, tuloksetta. En vieläkään ole varma mitä opiskelen lukion jälkeen, tiedän kuitenkin sen verran että en voi opiskella mitään musiikkiin liittyvää koska minulla ei ole minkäänlaisia valmiuksia musiikin opiskeluun. Harmi vain, koska elämäni on todella musiikkipainotteista. Olen myös haaveillut englanninopettajan ammatista, mutta joudun aina kysymään itseltäni: "Haluanko tehdä sitä loppuelämäni? Tylsistyisinkö minä siihen?" Vastaukseni: En, koska tylsistyisin siihen. Ei minkäänlaisia "etenemismahdollisuuksia", eikä palkkakaan kovin tähtiä hipova ole, varsinkaan ala-asteen opettajalla. En nimittäin ikimaailmassa menisi yläasteelle tai lukioon opettajaksi! Sehän olisi yhtä sirkusta...

Mutta kuitenkin, palkkakaan ei ole kovin tärkeää, kunhan sillä tulisi vain toimeen. Totta kai, minäkin toivoisin erittäin mahtavapalkkaista työtä, jotta saisin kaiken haluamani. Saisin panostaa musiikkiinkin, saisin ikioman studion, jonne voisin paeta maailmaa ja ideoida rauhassa. Tai sitten koota studiooni mahtava musikaalinen porukka ja tuottaa jotain fantastista. Mutta koska en kuitenkaan saa kokopäiväistä työtä musiikin parista, enkä jaksa opettajan ammattia - jäljelle jää vielä yksi (okei, kaksi) ajatus(ta): kauppatieteet (yliopisto) tai international business (ammattikorkeakoulu). Ehkä minä vielä noista jonkun valitsen. Tai sitten en. Kaikki voi vielä muuttua.

Olen ihan fiiliksissä koskaaaaaaaaaa - lähdemme keskiviikkona Saksaan äitin ja pikkusiskon kanssa! Isän luokse parin päivän (2.12 - 7.12) vierailulle. Oleskelemme siis Ulmissa ja sitten käymme Salzburgissa, Mozartin syntykaupungissa! Yövymme Salzburgissa jossain ihanassa alppihotellissa, ahh, ja saan mahtavia kuvausmahdollisuuksia. ♥ Vanhoja linnoja, ihania maisemia, kauniita kirkkoja.

(from weheartit)

Edessä on kuitenkin vielä historian ja ranskan koe. Shit.

Tahdon omistaa itselle vuorokauden...

... unohtaa paineet ja kusipään maineen.

Huomasin että lauantaini pyörii aikalailla Gleen ympärillä. Ihanaa musiikkia, ihania ja hauskoja ihmisiä!

Tiedän myös sen, että vaikka olisi kuinka huono tai masentava päivä, Gleen aikana kuka tahansa piristyy.

Ja tällä hetkellä v*tuttaa, ahistaa, masentaa. Koeviikko ja kaikki muukin. Lisätään siihen vielä stressiä kaikesta, saadaan mahtavan pirteä ja opiskelunhaluinen Juuli. Great, just fantastic. Ainiin, kyyläävät sukulaiset, don't you just love them? (Totta kai minun blogia saa lukea, mutta ne jotka tätä eivät lue, tämä on niille) Analysoidaan sitten bändimme faniryhmän nimeä: "MF-lesket", kun ei muutakaan keksitä. Pitääkö kaikkien saada tietää kaikesta, pienintäkin yksityiskohtaa myöten? Mikä hemmetti siinä kiinnostaa. Ei ne sukulaiset ennen ole ollut sellaisia, uudet ihmiset antavat huonoja vaikutteita. Levittävät rasistisia ajatuksiaan ja aatteitaan, hävittävät viimeisetkin suvaitsevaisuuden rippeet, tekevät ihanista ihmisistä rasittavia kyyliä.

Baby it's all or nothing now

Keikkailu = rakkaus

Mahtava levynjulkkarikeikka. Ah. Ihanaa. Talo täynnä ja kaikki menossa mukana, voiko parempaa keikkaa toivoa?

Onneksi tänään oli vapaapäivä. Aamulla oli aika omituista herätä "adrenaliinikrapulaan", niin kuin äiti sitä kutsui. Mitä muutakaan se olisi voinut olla - heti kun heräät, huomaat että päätäsi jomottaa. Ja kun ottaa huomioon minkälaiset adrenaliinivirtaukset minulla oli eilen... Sanotaanko vaikka niin, että jos olisin täysi-ikäinen olisin suunnannut suoraa tietä baariin keikan jälkeen. Harmin paikka, täytyy odottaa vielä kaksi vuotta.

Perjantai, hauskanpitoa luvassa, "tyttöjen ilta" . Okei, melkein. Tyttöjen ilta Ollin ja Jannen kanssa. Ensiksi menemme katsomaan Harry Potter seiskan - VIHDOINKIN NÄEN SEN!! - jonka jälkeen vuokraamme elokuvia (KIITOS FILMTOWNIN MAHTAVAN TARJOUKSEN, ensi-illat ja suuntaamme Ollin kämpille. Sounds fun. :-)

have a fun friday everybody

S-T-R-E-S-S, everything I do

NOW I know what stress feels like.

3 tuntia keikan tuotantokirjan tekemistä, keikan + järjestelyjen tarkkaa aikataulua, teknisten tietojen hommaamista ja järjestelemistä + äitin neuvomista mokkapalojen teossa + enkun kokeisiin lukua = pari PIENTÄ (vähättelyä) meltdownia

Juuli on puhunut, aamen. Wake me up when this week is over.

It's alright, it's OK

Ihan jees olo. Mitä tämä on; eka sekoittaa ja sitten kaikki selkenee. Olisi se ehkä normaalia, jos tää sekottamisen ja normaalin olon tila vaihtuisi vaikka päivän välein, mutta minulla se vaihtuu monta kertaa päivässä. Olen täysin omituinen yksilö. Asiasta viidenteen.

Tänään oli mukava päivä. Television tuijottamisen sijaan kävin apuopeilemassa ala-asteella jälleen kerran, enkunopen apuna. Joku voisi tituleerata minut älykääpiöksi, koska vietän vapaa-päiväni ala-asteella, mutta minulle tuli oikein hieno olo siitä. Saavuttamisen tunne, koska en viettänyt päivääni katsoen älyvapaita tv-sarjoja. Totta kai kun on koeviikko, päivät täytyisi käyttää viisaasti kokeisiin pänttäämiseen. Mutta vaikka kuinka suunnittelen päiväni, että luen heti aamupäivästä lähtien, se joka kerta päättyy siihen että tuijotan vain tv'tä. Parempi näin.

Illan viettoa luvassa, enkunkirjan kanssa lukien ja kirjoittaen pieniä kirjoitelmia. Sounds ok. I'd much rather study English than History.

Hihiiii Manhattan Fallin levynjulkaisukeikka lähestyy, jippii! Torstaina pääsen taas lavalle "loistamaan". Ihanaa. I just love it. It's something I could do every day, for the rest of my life.

Ehkä illalla jaan vielä syvempiä ajatuksiani.