I whip my hair

ON AIVAN MUST tehdä hiuspostaus...=) Haluan haaveilla nyt hiuksista, koska  omista hiuksista ei ole mihinkään. Kasvastus kesken. Plääh. Mutta minun tavoitteena on päästä töihin ja saada rahaa kampaajaan. Haluan OIKEASTI käydä kuuden viikon välein kampaajalla, en välttämättä leikkaamassa, koska kasvatan nyt, mutta värjäämässä. Kaupan hiusvärit kun ovat niin epävarmoja...

Jos pääsisin nyt heti paikalla kampaajalle, haluaisin tämän väriset hiukset. Ruskeat siksi, koska haluan aina talvella olla vähän tummempi:

Noin pitkät hiukset kun omistaisin...

Tämmöisen kampauksen haluaisin tällä hetkellä.

Tämän väriseksi haluaisin värjätä sitten kun kevät koittaa jälleen:

Kohta minullakin on jo näin pitkät hiukset♥

En todellakaan haluaisi mitään kusenkeltaista päätä, joten kunhan rupean taas valentamaan näistä ruskeista, menen mieluummin kampaajalle... :-D

Kesällä siirryn taas blondeihin:

Mutta jos saisin päättää, jos en olisi allerginen punaiselle, haluaisin tällaiset:

(Sainpas ujutettua Danaa JA Meryliä.... Hih)

If I don't believe in love

Eilinen oli jännä päivä... :-D Eilen oli sellainen olo, kuin olisin leijaillut pilvissä avaruudessa. Oli semmoinen zen -fiilis. Istuin bussissa yhdentoista (!!! en edes muista milloin viimeksi olisin ollut siihen aikaan edes HEREILLÄ!!!) aikoihin. Korvissa soi Didon Life for rent -albumi. Olin matkalla ystävien (♥) luo keskustaan. Leikin kampaajaa ja värjäsin molempien hiukset, melkein leikkasinkin mutta hän sitten turvautuikin lähiparturin palveluihin...I had lots of fun. Ja minulla oli jostain ihan kummallisesta syystä hymy huulilla koko päivän ajan. En vain pystynyt lopettamaan hymyilemistä. Onhan se välillä mukavaa vain hymyillä, eikä murjottaa päivät pitkät.

Ahdistaa maanantaina jälleen alkava koulu. En vain haluaisi tuhlata päiviäni koulunpenkillä. En kuitenkaan pysty keskittymään tunneilla, enkä opi mitään, joten mitä minä siellä edes teen? :-D Hui, ihan pelottaa kuinka korkealla motivaationi opiskelua kohtaan on...

Nyt lähti tämä rakkaus soimaan. Oh God. Unelmoin nyt New Yorkista niiiiiin kovasti. Unelmani näyttää tällä hetkellä jotakuinkin tällaiselta: 

Kattohuoneisto, mahtavat näkymät Manhattanin ylle. Miljoonia valoja, ääniä, ihmisiä. Öinen Manhattan. Musiikkia, jazzclubeja, pianobaareja. The person I love, puistoja, taidenäyttelyitä, rakkautta.

I want to see this.

Elämä ei olisi mitään ilman unelmia,
ilman unelmia ei voisi elää.
Unelmiin voi karata,
unelmiin voi hukkua,
unelmiin voi turvautua kun elämä heittelee.

// KOMMENTOINTI ERITTÄIN SALLITTUA JA TOIVOTTAVAA. :-) JA KLIKATKAA NOITA NAPPULOITA JOS OLETTE LUKENEET!

Tick, tick, BOOM

Aika hauskaa kun nykyään elämäni pyörii fanitusten ja satunnaisten kavereiden ympärillä. Mutta mikäs siinä.

DO WHAT YOU LIKE AND LIKE WHAT YOU DO.

Eilen tuli katsottua kaksi jaksoa Castlea. Siis ihan sen sarjan vuoksi katoin ne tietyt kaksi jaksoa. Jaksojen valintaan ei toki vaikuttanut mitenkään se, että niissä kahdessa oli Dana Delany. Jumalainen nainen. Kyseiset jaksot olivat myös todella mielenkiintoiset ja jännittävät, jahdattiinhan niissä sarjamurhaajaa. 


Nyt latautuu miljoona tv-sarjaa minun utorrentissani ja toiset mokomat elokuvia... I'm so bad. Hups. Huomasin kuinka loma on vaan mennyt. Ei sitä ole huomannutkaan miten nopeaan aika menee. Valvoo kahteen ja herää klo 12. Siinähän ne päivät vierähtävät mukavasti.


Pakollinen kuvaihkutus.

grrrrnau.

And so the feeling grows

Hirmuinen Dido -villitys... Teen aina kuolemaan kun kuulen hänen biisejä jostain. Esimerkiksi eilen kun katsoin Love actually -leffan, niin sielläpä soi Here With Me -kappale. Ahh rakkautta..

Muistan katsoneeni kyseistä leffaa miljoonia kertoja, Kiinassa asuessa ja kun tulimme takaisin sieltä. Olin tosin vain joku 10-vuotias, joten en osannut arvostaa tätä leffaa mitenkään syvemmällä tasolla. Hävitin kuitenkin sen "kiinan-piraattiversion" leffasta ja Anttilasta löytyi viime viikolla kahden DVD'n pakkaus, joka sisälsi Love Actually'n ja Holiday'n vain 8 eurolla!

Eilen katsoin sen pitkästä aikaa, ja voi kuinka rakastankaan tätä elokuvaa. Se on vaan niiiiiin ihana. Vaikka inhoankin lällyjä rakkausleffoja jonkun verran (en kuitenkaan inhoa), mutta tämä on vaan niin paljon muutakin kuin lälly rakkausleffa. Siinä on sitä jotain. Suosittelen että kaikki katsovat Love actually'n. Piste. (Ja tuitui siinä oli Emma Thompson.)

Tänään suuntaan pitkästä aikaa kaverini luo Ahveniselle, noin 30 km'n päähän. Oi kuinka minulla onkin ollut jo ikävä tätä Roosaa. :-) Vähän vaan epäilyttää, että miten jäädyn tuonne ulos, yli 20 astetta pakkasta ja tämä aamupäivä pitää viettää maneesissa katsellen kun Roosa ratsastaa. Ja arvatkaapas kenen kamera ei toimi. Fuckkkkkk. Sitten vähän hauskanpitoa illemmalla. :-) Ja tuitui! Siellä on alle vuoden ikäinen suloinen tyttönen, Lumia. (Onko suloisempaa nimeä?)

Oh I am what I am

I  do what I want

But I can't hide.

To build a home

There is a house built out of stone
Wooden floors, walls and window sills
Tables and chairs worn by all of the dust
This is a place where I don't feel alone
This is a place where i feel at home

And I built a home
For you
For me

Until it disappeared
From me
From you
And now, it's time to leave and turn to dust

Out in the garden where we planted the seeds
There is a tree that's old as me
Branches were sewn by the color of green

Ground had arose and passed its knees

By the cracks of the skin I climbed to the top
I climbed the tree to see the world
When the gusts came around to blow me down
I held on as tightly as you held onto me
I held on as tightly as you held onto me

And I built a home
For you
For me

Until it disappeared
From me
From you

And now, it's time to leave and turn to dust

The Cinematic Orchestra - To Build A Home

Uusi rakkauteni, kuolemani.

Fuck this shit.

On se niin mukavaa aloittaa vuosi 2011 vallan vittumaisissa olosuhteissa ja olotilassa. Fantastic! Suku on pahin, ei kaikki sukulaiset, mutta voi luoja. En aina ymmärrä miten näin käy, miksi jotkut ovat niin herkkiä ja jotkut eivät anna anteeks vaikka kuinka nielee ylpeyden. Jotkut jauhaa paskaa. OLEN VIHAINENENNNN ARGHMURR. Ei naurata.

Aamulla olin kirjoittamassa iloista, pirteätä ja elämänhaluista postausta. Paskat siitä. Mielialani kyllä aleni suuresti tämmöisen passsssssskan keskellä. I just don't care anymore. En jaksa enää välittää.

Mitä tehdä kun v*tutuskäyrä on vaarallisen korkealla?


Vastaus: Järjestä Meryl Streep -kuvakansio ja tee ihania ja yllättäviä löytöjä:

My Goddess. Oikeesti. Rakkautta.

Rakastanko edes hieman jonkun sivuprofiilia?

Voi. Hyvä. Jumala. Rakastan tätä naista ehkä eniten.♥

Ehkä tämä tästä, Merylin ja L Wordin  avulla?